Abu Dhabi – hummuksen huumassa

Lämmittelimme uuden vuoden molemmin puolin Arabiemiraattien pääkaupungissa Abu Dhabissa. Loman toivelista oli lyhyt: lepoa, lämpöä ja hyvää ruokaa.

Kaikki toiveet täyttyivät. Viikko kymmentuntisia yöunia teki hymyilyttävän hyvää ja aurinko helli talven valkaisemaa ihoa. Himoni falafeleihin ja hummukseen vain yltyi, vaikka söin niitä yhdessä ja erikseen ehkä jokaisena lomapäivänä.

Olimme kuulleet Arabiemiraateista sekä huikeita ylistyksiä että kertomuksia päälleliimatusta, juurettomasta kaaoksesta. Valtaosa kuulemistamme tarinoista oli Dubain, turismista elävän naapuriemiraatin kävijöiden kertomia, kun taas Abu Dhabin seikkailuista tiesimme vähemmän. Etsimme tietoa netistä, somesta ja matkaoppaista ennen reissua aktiivisesti, kuten teemme aina uusia kohteita valloittaessamme. Teksteissä ja kuvissa toistuivat samat teemat ja kohteet: isojen ostoskeskusten tarjoamat shoppailutaivaat, Šeikki Zayedin moskeija, pilvenpiirtäjät ja rantabulevardi. Myös seitsemän tähden hotelli Emirates Palace oli ennakkotietojen mukaan selvästi paikka, jossa täytyi käydä. 

Kaupungista jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta paikka oli valtavan viehättävä ja kiva, toisaalta kaupungista jäi hieman ontto, kaikuva fiilis, josta on vaikea saada kiinni. Laiskaan lomailuun painottuvassa viikossa ei suurkaupungista tietenkään saa kattavaa kuvaa, mutta ensivaikutelman jokainen kaupunki muovaa muutamassa päivässä. Abu Dhabin ensivaikutelma oli yhdistelmä mukavan rauhallista pääkaupungin sykettä ja kaupunkia, joka on noussut aavistuksen liian nopeasti – aivan kuin saappaat olisivat vielä hieman liian suuret. Muutamassa vuosikymmenessä pienehköstä kalastajakylästä on kasvanut suurkaupunki, yli kolmekymmentä vuotta vanhoja taloja kaupungissa on vain muutamia, keskeneräisiä pilvenpiirtäjiä lukemattomia. Se luo väistämättä leimansa kaupungin ilmeelle ja tunnelmalle.

Edellä mainitut nähtävyydet olivat maineensa veroisia. Ostoskeskuksia olisi riittänyt viikon jokaiselle päivälle, ja pilvenpiirtäjien siluetit kaartoivat kohti taivasta joka puolella kaupunkia. Suuri moskeija oli vaikuttava (ylin kuva ja alla oleva kuva), joskin Istanbulin sininen moskeija mykisti minua vielä enemmän. Emirates Palace on ehdottomasti visiitin arvoinen luksushotelli. Se on paikka, jossa kaikki mikä kiiltää, on kultaa, eikä missään ole säästelty. Aulan kultainen (tietenkin) pankkiautomaatti osoittautui kulta-automaatiksi – se kuvaa hyvin hotellin äärimmäisyyksiin menevää tasoa. Hotelliin voi vallan hyvin mennä päiväkahville tai illalliselle, vaikka tuhansien eurojen arvoinen yö sviitissä ei kuuluisikaan matkasuunnitelmaan.

Paikallisia näki eniten juuri Corniche-rantakadulla ja kauppakeskuksissa, erityisesti kellarikerrosten hurmaavissa ruokakaupoissa. Rantakadulle tultiin selvästi sekä liikkumaan että viihtymään. Pitkä, noin kahdeksan kilometrin mittainen bulevardi oli siisti ja laitettu kuten koko kaupunki. Lenkkeilijöitä Cornichella oli sekä päivällä että illalla, vuokrattavien polkupyörien ja polkuautojen meno kiihtyi illalla suorastaan villiksi. Hieman yllättävästi katu ei ollut täynnä ravintoloita ja kahviloita. Lähellä Emirates Palacea ja Marina Mall -kauppakeskukselle vievää siltaa oli muutaman ravintolan rypäs ja parin kilometrin päässä (kohti satamaa) oleva aukio oli ravintoloiden ja kahviloiden reunustama. Muuten kadulla sai kävellä ilman ravintoloiden vilskettä tai kuivin suin – kummin asian haluaakaan kokea.

Ylipäätään ravintolat olivat sijoittuneet Abu Dhabissa hieman muista käymistämme kaupungeista poikkeavasti. Kaupungilla kävellessä tai taksin ikkunasta katuja selaten ravintoloita näkyi katukuvassa hämmentävän vähän. Toki yksittäisiä ruokabaareja katukuvassa oli, mutta yleisnäkymä oli totuttuun kaupunkikuvaan nähden erilainen. Ravintoloita kaupungissa on tietenkin aivan valtavasti, mutta sellaista ”katsotaan mitä kivaa tulee vastaan” -käveleskelyä en suosittele tekemään ainakaan kovin nälkäisenä – ravintolaa ei ehkä tule vastaan lainkaan (been there, done that). Monessa kaupunkia kuvanneessa matkaoppaassa kerrottiinkin erityisesti laadukkaiden ravintoloiden olevan pääasiassa hotellien yhteydessä, mikä piti kyllä paikkansa. Myös kauppakeskuksissa ravintoloita, myös pikaruokaravintoloita, oli usein valita asti.

Kaikesta huolimatta söimme lomalla todella hyvää ruokaa. Fine dining -kokemuksia emme hakeneet, mutta söimme valloittavia mezejä, huolella tehtyjä salaatteja ja ihanaa arabileipää. Ja sitä hummusta. Paljon hummusta. Ruokakaupunkina Abu Dhabi jätti hyvän jälkimaun. Lähi-idän ruoka on kiehtovaa ja todella maukasta. Erityisesti suosittelemme hyvin viehättävää Cafe Arabiaa, josta meille vinkkasi Instagramissa valokuvaaja Elvi Rista. Ruoka oli erinomaista! Mieleen jäi myös rantabulevardin aukion Saj 2 go(portin 3 ja 4 välissä), joka oli paikallisten keskuudessa todella suosittu, täytettyjä arabileipiä tarjoava pikaruokapaikka. Myös hotellimme rantaravintola, Kamoon oli hintavuudestaan huolimatta erinomainen tarjoten monipuolisia mezejä ja muita paikallisia ruokia.

Loma oli ihana. Vaikka Abu Dhabi ei vienytkään täysin sydämiämme, on takuuvarma talviaurinko, kuuden tunnin lento, vain kahden tunnin aikaero ja hyvä ruoka melko verraton yhdistelmä.