Alsacen viinitie

Alsacen viinitie on pikkukylien ja viininviljelysten vuoroleikki, joka hurmaa jokaisen matkaajan. Kylät ovat henkeäsalpaavan kauniita, ja niiden ympärille levittyvät kukkulat viiniköynnöksineen ja ruusuineen vähintään yhtä upeita.

Olimme haaveilleet matkasta Ranskan Alsaceen vuosia. Alueen valkoviinit – tai Suomeen tuotava pieni osa valtavasta valikoimasta – ovat luottoviinejämme ja kestosuosikkejamme. Saksan ja Sveitsin kainalossa sijaitsevan alueen pääkaupunki on Strasbourg, josta Alsacen viinitien katsotaan avautuvan kohti etelää. Viinireitti kulkee pieniä teitä kylästä kylään kumpuilevassa maastossa. Alueen läpi voi viilettää myös moottoritietä, jos tarvetta on. Etelässä viinitie päättyy Thanniin, joka on vain muutaman kymmenen kilometriä Sveitsin rajalta. Kolmen maan kulmalla on jotain tuttua kaikista maista, mutta silti jotain niin ainutlaatuista, etten vastaavaa tunnelmaa ole muualla kohdannut.

Ruoka- ja viinikulttuuria yli rajan

Alsace on historialtaan vaiheikas. Vuosisatojen varrella alue on kuulunut Saksalle ja Ranskalle vähän vuorotellen, toisen maailman sodan jälkeen Alsace on ollut osa Ranskaa. Historia ja Saksan läheisyys näkyvät vahvasti alueen ruokakulttuurissa: Makkarat, hapankaali ja pizzamainen flammenkuchen tai tarte flambee ovat tuttuja rajan molemmin puolin.

Alueen ylpeydenaihe on tietenkin Alsacen viinit – niiden perässä mekin sinne matkasimme. Valtaosa tuotannosta, yli 90 prosenttia, on raikkaita ja aromikkaita valkoviinejä. Monen mielestä viinit ovat saksalaisten valkoviinien kaltaisia, minun suussa usein parempia. Rypälelajikkeita Alsacessa on viljelyssä paljon, mutta eniten viljeltyjä ovat Riesling, Pinot Gris, Gewürztraminer ja Muscat. Suosikkia on vaikea valita, mutta reissussa huomasin tykästyväni kerta toisensa jälkeen Pinot Gris -rypäleistä tehtyihin viineihin, ja niitä taisimme tuoda eniten kotiinkin.

Viinien lailla alue voisi ylpeillä upealla Munster-juustolla, joka pastöroimattomasta maidosta tehtyä, pehmeää ja pestypintaista juustoa. Huiman maukkaalla juustolla on EU:n suojattu alkuperänimitys. Juustoa tarjottiin ravintoloissa siltään, salaateissa, flammenkuchenin päällä ja friteerattuna – ihanaa kaikilla tavoilla. Liki aina juuston kanssa tarjottiin jeeraa eli juustokuminaa, joka sopikin hämmentävän hyvin juuston makupariksi. Lasiin paikallista valkoviiniä, tietenkin.

 

 

Colmar on Alsacen sydän

Viinireitin sateenkaarenkirjava sydän on Colmar. Pienen ja eläväisen kaupunkin vanha osa on korumaisen kaunis, sellainen, jonka jokaisesta talosta oli melkein pakko ottaa kuvan (otinkin, jos matkaseuralaisilta kysytään). Kaupungin ottaa haltuun päivässä ja hotelleissa ja ravintoloissa on mistä valita.

Me majoituimme leirintäalueella, joka sijaitsi parisen kilometriä keskustan ulkopuolella. Pyörällä matkan kaupunkiin – ja aamulla lähimpään leipomoon – taittoi hetkessä. Pyörämatkan päässä oli myös useampi viehättävä kylä, joista Turckheim ja Eguisheim olivat mieleenpainuvimpia. Hieman kauempana sijainnut, Ranskan kauneimpien kylien joukkoon valittu Riquewihr oli korunkaunis ja näkemisenarvoinen, mutta sinne kannattaa suunnata aamun rauhallisina tunteina. Jo ennen puolta päivää kylä on täynnä turisteja. Samanlaista ihmispaljoutta ei Eguisheimissa ollut, vaikka toki turisteja oli sielläkin. Turckheim oli rauhallinen, selvästi paikallisten kylä, jossa turisteja oli vain kourallinen. Pyörämatka Colmarista Turckheimiin kulki viiniviljelysten välissä. Ei ole ehkä vaikea arvata, että erityisesti juuri Turckheimista viehätyimme Colmarin ohella.

Eguisheimissa kävimme Alkonkin valikoimasta tutussa Wolfbergerin viinitalossa, joka sijaitsee pienen kylän pääkadun varressa. Valtavasta valikoimasta mielenkiintoisten viinien löytäminen oli haastavaa. Haluamiaan viinejä saa tietenkin maistaa, ja henkilökunta kertoo viineistä ja niiden ominaisuuksista, vivahteista ja viinien keskinäisistä eroista mielellään. Viinien kanssa päivätyötään tekevien mielipiteet ja vinkit kannattaa todella hyödyntää. Muut käymämme viinitalot olivat pienempiä, meille uusia tuttavuuksia, aarteita niistäkin löytyi.


Kahden kulkuneuvon taktiikka

Meidän tapa matkata Alsaceen ei ollut varmastikaan millään mittarilla järkevin, mutta hauska se oli. Otimme asuntovaunun auton perään ja kaarroimme Haaparannan kautta kohti Göteborgia, siitä lautalla Kieliin ja vauhdikkaasti kohti Frankfurtia. Frankfurtista olikin sitten vain pieni siirtymä Colmariin.

Helpomminkin Alsaceen pääsee. Vanhempani lensivät Frankfurtiin, josta noukimme heidät kyytiin. Lentokentältä vuokrattu auto on myös hyvä vaihtoehto. Junalla alueelle pääsee useammasta suunnasta, esimerkiksi Strasbourgista ja Baselista juna kulkee Colmariin kolmessa vartissa. Auto on alueella tietenkin kätevä, mutta vielä vahvemmin suosittelen pyörän vuokraamista. Meillä oli käytössä molemmat kulkuneuvot, joten käytimme erinomaiseksi havaittua kahden kulkuneuvon taktiikkaa: Pyöräilimme mielenkiintoisiin kyliin ja viinitiloille, maistelimme viinejä ja viipyilimme pitkillä lounailla. Viineistä parhaat kävimme sitten hakemassa autolla kylästä toiseen kiertäen.

Viiniä ja kukkia – täydellinen matkakohde

Alsacen mieltää helposti viinikohteeksi, mutta alueella on paljon nähtävää, vaikka viineistä ei välittäisikään. Pyörämatkailijoita alueella oli paljon. Reitit on merkitty selvästi, eikä matka kylästä toiseen ole pitkä. Mäkiä on, mutta ne ovat pääosin iisisti ajettavissa.

Yhtälailla Alsacea voisi pitää kukkakohteena. Kukkaistutuksia oli jokaisessa kylässä, tienvarsilla, silloilla ja kadunkulmissa. Erityisesti alppimaiset pelargoniaistutukset saivat tämän syntymämummon sekaisin. Kylät kilpailivat kukkaloistoillaan ja upeimmat kukkakylät olivat saaneet tienvarteen neljän tähden tunnustuksen kansallisessa kaupunkien ja kylien kukkakilpailussa. Ruusuja oli muuten myös viininviljelysten väleissä ja siellä täällä rivien päädyissä. Ruusut toimivat kuulema viljelyksillä ötökkäindikaattoreina. Kun ruusuihin tulee tuholaisia, on niitä pian viinissäkin.

Kokonaisuudessaan Alsace oli upea, jokaisen kilometrin arvoinen matkakohde. Yksi niistä kohteista, jonne on pakko palata.

_____