Entä jos ei jaksa odottaa?
Näin käy joka vuosi. Helmikuun huikean häikäisevän auringon huumassa tekisi mieli tarttua hankeen uponeeseen lapioon, huiskia lumet pois kasvihuoneen ympäriltä, kuivatella toholla ikkunat ja kantaa pikkuriikkiset taimet jo valohoitoon. Aurinko paistaa jo! Miksei lumi jo sula?
Mutta ei. Touhon täytyy jaksaa odottaa vielä hetki tai kaksi, jotta puoliksi lumihangessa upporoiva kasvari kuoriutuu talviturkistaan. Toisaalta, aurinko sentään yltää jo paistamaan pihaan eikä lymyile vain naapuritalojen suojissa. Rohkeasti vaan korkeammalle kamu, kiipee kiipee!
Kurkkaapa muuten varsin touho -sanan linkin taakse. Syyskuisessa kuvassa kasvihuoneessa on hieman enemmän elämää.
Muuten, kasvihuoneen katolta kannattaa viimeistään nyt pudottaa lumitaakka pois. Viime vuonna myöhästyimme puuhassa vartin verran ja kuudestatoista lasista seitsemän ritsahti rikki enemmän tai vähemmän. Tänä vuonna olemme olleet viisaampia ja puhdistelleet kattoa tuon tuosta. Kattolasit kun on selvästi helpompi (ja halvempi) pestä kuin vaihtaa.
Teille kuulostaa olevan hyvää vauhtia kasvamassa viidakko! Vau!
Näin se on. Kasvihuoneemme ensimmäinen kesä on tulossa ja näyttää tuota lunta olevan kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Siis täältä sama toive auringolle. 55:tä chilin siemenestä on nyt 45 itänyt ja nyt odotellaan milloin päästään koulimaan. Varsin hyvältä idätyspaikalta vaikuttaa tuo akvaario, jonka viimeinen asukki poistui luotamme syksyllä.
Kevättä ootellessa.
lm