| |

Juustojuhlat

Juustopöytä mielletään usein pimeiden syys- ja talvi-iltojen kattaukseksi: kynttilöitä ja lyhtyjä, hämyisää tunnelmaa, hieman punaviiniä. Mutta aivan yhtä hyvin juustot sopivat pöytään silloinkin, kun aurinko paistaa yötä päivää. 

Me herkuttelimme hedelmillä ja marjoilla raikastetulla juustokattauksella kauniin kesäpäivän iltana. Kynttilöistä ei luovuta kesälläkään, mutta lasiin kaadettiin valkoviiniä. Juustot olivat matkanneet Ouluun Sveitsistä herra Kokin äidin matkalaukussa – tuliaisia koko sakille alppimaan sukulaisilta. Kiitos!

 

Tuttujen juustojen, kuten gruyeren ja munkinpään, lisäksi mukaan oli pakattu hurmaavia pienistä kylistä kotoisin olevia makuja. Isoin juustopala oli oikea herkku; serkun appivanhempien itse valmistamaa alppijuustoa vuorilla laiduntavien lehmien maidosta. Pala paikallisuutta, pala paratiisia. Mieleen jäi myös yrttisellä tuorejuustolla täytetty, pehmeä valkohomejuusto.

Juustopöytään katettiin kesäisesti marjoja ja hedelmiä sekä pieniä, ritzimäisiä suolakeksejä, jotka onnistuivat erinomaisesti ja sopivat hyvin syötäväksi eri juustolaatujen väleissä. Hillojen olemassaolo muistettiin vasta aamulla.

Juustot olivat ihania, aivan super hyviä – sveitsiläiset osaavat kyllä juustojen teon. Mutta monesti olemme puhuneen arkisimpien juustojen äärellä myös suomalaisten juustojen erinomaisuudesta. Mielestämme kotimaisia juustoja ja juustoloita arvostetaan liian vähän, vaikka arvostus, ja ehkä osaaminenkin, on viime vuosina kasvanut. Pienten juustoloiden perinteet eivät ole vielä kovin pitkät, mutta veikkaan, että vuosien päästä Suomi tunnetaan muuallakin yhä paremmin juustomaana. Mitä tuumit, onko ennustukseni huti vai hitti?