Kasvunkohinaa

Lämpö on kääntänyt kasvun sellaiselle kiihdytyskaistalle, että tarhuria ihan vähän huimaa. Kalenteri näyttää kevättä, pihalla näyttää keskikesältä.

Raparperit ovat kasvaneet kolmessa päivässä 27 senttiä ja mansikat kukkivat ensimmäistä kertaa ikinä toukokuussa. Omenapuun kukintaa on kymmenen vuoden aikana ehkä kerran aiemmin todistettu koulujen päättäjäisviikolla. Yksi kolmesta puusta tosin leikkii kuollutta. Odotan innolla leikin loppua.

Viime vuonna lehti- ja mustakaalit kärsivät öttiäisistä vasta heinäkuun puolivälissä, nyt tuhoja tehdään jo täyttä häkää. Sadon suhteen olen toistaiseksi levollinen – ei ne perhoset ja toukat jaksa koko kesää kaalia syödä. Ja minä jaksan kyllä toukkia noukkia lehtien alapinnoilta. Tämän taiston aion voittaa tänäkin vuonna.

Kasvihuoneessa tomaatti jo kukkii, joskaan aivan kaikki taimet eivät vielä ole hoksanneet moiseen iloitteluun ryhtyä. Viidakkokurkku (alla) tekee jo ensimmäisiä kurkkuja ja kiipeilee korkkuruuvikiharoillaan joka paikkaan.

Kasvimaalla esikasvatetut fenkolit ovat hyvässä kasvussa, joskin niitäkin vaivaa joku kutsumaton vieras – kuvassa mukulassa näkyvä ruskea on tosin multaa. Myös avomaankurkut ovat juurtuneet hyvin, samoin lehtipersilja. Pinaatti on hyvässä kasvuvauhdissa, mutta porkkana vasta pohtii itämistä.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla kylvöjen jaksottamista aiempaa enemmän. Osa salaateista pääsee maahan vasta ensi viikonloppuna, jolloin laitan myös potut multaan.

On tämä hauskaa puuhaa. Samalla saattaa kasvaa kärsivällisyys, vaikka sitä tässä juuri koetellaan.