Keittiöpuutarhan laajennus ja erävoittoja tarhureille
Kevään aikana keittiötarhassamme on heilunut lapio ja laulanut saha, kun tarhaa on laajennettu. Viinimarjapensaat leikattiin alas, kaivettiin ylös ja siirrettiin parempaan kasvupaikkaa, jossa pensaille on paremmin tilaa. Pensaiden paikalle rakennettiin kaksi uutta viljelylaatikkoa – lisää tilaa rikkaruohoille hyötykasveille.
Ennen laatikoiden rakentamista hiki valui viikonlopun verran, kun seuloimme erävoiton viidakkomaisesta vuohenputkikasvustosta. Kymmenen vuotta sitten kyhätty väliaikainen seula on tuonut meille jo monta erävoittoa – otteluvoitosta en kuitenkaan uskalla haaveillakaan. Äläkä vaan sano mitään vuohenputken herkullisuudesta. Jos juurakoista näkee toistuvia painajaisia, on kasvin muutkin osat parempi jättää syömättä.
Keittiötarhan laajennuksesta tuli niin hieno! Viljelylaatikoiden välistä pääsee nyt suorinta tietä kasvihuoneelle uutta kivipolkua pitkin (seulanpääkiviä kivipolkuihin riittää edelleen, kun joku tilasi aikoinaan sokkelien vieruskiviä noin kolmekymmentä kertaa liikaa, oho). Laatikoiden vieressä pulputtelee pieni vesiaihe, joka on paitsi mukava kuunnella ja katsoa myös aina valmis juoma-automaatti nelikoipisille assistenteille.
Erävoiton saimme myös paikalle pyyhältäneestä kaalikoiparvesta, joka ehti jo mutustella rei’ille retiisin lehdet. Kaalit kasvoivat vielä tuolloin onneksi kasvihuoneen suojissa, jonne koit eivät kaiketi reittiä löytäneet. Kaaleille viritettiin heti istutuksen jälkeen harsoteltta – nyt vain toivomme, ettei yksikään perhonen tai toukka ole päässyt pujahtamaan harson alle. Rumahan teltta on, mutta vielä kamalampaa katsottavaa ovat rei’itetyt kaalinlehdet.
Vaikka vieläkin viimeistelytyöt ovat kesken, juhlimme toukokuussa ennakkoon laajennuksen valmistumista suomalaisin herkuin Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan innoittamana. Nyt olen tarkastellut myös puutarhatuotteita sinivalkoisin silmälasein: kotimaiset Fiskarsin työkalut sekä Plastexin sumutinpullot ja kastelukannut ovat olleet aina meidän pihan luottotuotteita. Ei siihen mitään kampanjaa ole tarvittu. Myös puutarha-assistenttien multatassujen putsaamiseen käyttämämme kompostoitavat tassupyyhkeet ovat kotimaisia (Delipap).
 |
Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjanhaasteen 
on ottanut vastaan jo yli 10 000 suomalaista. Klikkaa itsesi haastesivulle ja liity mukaan; kuluttajina voimme tehdä ihmeitä suomalaisen yrittäjyyden tukemiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi. Kun kaikki satsaamme kympin kuussa lisää suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin, syntyy 10 000 uutta työpaikkaa. Oikeasti, valinoillamme on valtava vaikutus. Kampanja näkyy Kokit ja Potit -ruokablogissa sekä Kaikki äitini reseptit -blogissa kerran kuussa, sillä olemme mukana kampanjoimassa tärkeän asian puolesta.
Yhteistyössä Suomalaisen Työn liitto
Ehkä sinulle, Jonna, nuo laskentahommat ovat vähän tutumpia kuin minulle. Paitsi meillä määrän laski kyllä kivien toimittaja, jolla saattoi olla omakin lehmä ojassa 🙂
Kiitos, taitureista en tiedä, mutta intoa ainakin on!
Onpa hieno! Te olette kyllä taitureita.
Minun pitäisi tilata seulanpääkiviä, taidan laskea määrän vielä pariin kertaan 😉
Kiitos, Rommirusina!
Kiitos, Marja! Kiviä riittää vielä aika moneen (kymmeneen) metriin kivipolkuja, mutta enää pihalla ei ole kivikasaa, se on jo jotain 🙂 Ei ollu ihan insinöörintarkkaa arviointi se kivienhankinta.
Tervetuloa ilman kiviasiaakin!
Kiitos, Nanna! Kun kuvaa riittävän kaukaa, ei rikkaruohoistakaan näy kuin metriset.
Sumupullosuunnitelma kuulostaa hyvältä!
Tänään huomasin, että kasvihuoneessa olevissa kaaleissa oli reikiä. Voi hitsinhitsi!
Oi että on tosiaan hieno! Ei tässä auta kuin kateellisena ihastella. 🙂
Oi miten ihanan näköistä, yhdyn myös tuohon Nannan kommenttiin! Jos asuttais vähän lähempänä, tulisin viivana ostamaan sulta kuorman kiviä 🙂
Mä en tahdo saada irti silmiäni tuosta ensimmäisestä kuvasta, näyttää niin ihanalta ja harmooniselta teidän kasvitarha ja -huone!
Juurikin eilen kiroilin sumutepullon toimimattomuutta. Pitänee ostaa uusi, suomalainen tällä kertaa.
Meilläkin on salaatit ja prokkanat teltan alla ja hyvin kasvaa! Broccolin jätin ilman harsoa ja kas, ihan ovat reikäisiä. Saapa nähdä miten niiden käy, tuleeko satoa ollenkaan. Nyt vain lämpöä lisää, niin tomaatit ja chilit jaksaisivat vähän paremmin.