Makuja maailmalta: nuoruuden lähde
Pikainen tervehdys Ateenasta!
Kaupunki on huumaavan moninainen sekoitus ikivanhaa ja uutta, ihanaa ja kamalaa. Palataan kaupungin makutarjontaan vielä tuonnempana, mutta en malta olla välittämättä pikaisesti ikimuistoista kohtaamista Plakan hämärtyvästä illasta. Ravintolan omistaja (ilmeisesti) osoitti ilmiömäistä kykyä olla vuorovaikutuksessa, palvella ja kohdata ilman että mikään olisi ollut tunkeilevaa tai ylimielistä. Lopulta vain välttävä ruoka jäi merkityksettömäksi.
Helena Petäjistön kirjoittaa kirjassaan Aamiainen Cocon kanssa Roomassa, Milanossa ja Ateenassa näin:
”Minulla on aina Ateenassa pistänyt silmään kaupungin vanhusten vireys, Täällä Aristoteles Onassiksen eleganttisti ruskettuneet kloonit, charmikkaasti ohimoilta harmaantuneet eläkeläismerirosvot rypyistään taidetta tehneine rouvineen istuvat terassilla vielä pitkään sen jälkeen, kun heidän ikätoverinsa muualla Euroopassa ovat jo ottaneet reumatismirohtonsa ja unilääkkeensä ja kieriskelleet hyvän aikaa flanelliyöpaidassaan. Ateenassa melkein luulisi, että vanhuus se vasta hyvää aikaa elämässä onkin, niin hauskaa heillä näyttää olevan.”
Olen samaa mieltä. Vanha herra tanssahteli kevyin askelin ja kertoi saavansa virtaa nokkosjuomasta: vesipulloon ujutetaan nokkosen oksa ja vettä kaadetaan päälle. Juoma kuulema raikastaa ja saa aikaan elämäniloa. Tätä on pakko kokeilla.
ps. Ateenassa on kesäisen lämmin keli. Paikalliset eivät vaan tunnut sitä tajuavan ja vanha herrakin kävi tarinankerronnan lomassa kiskaisemassa päälleen toppaa. Turistit tarkeni kyllä pikkupaidoissaan.
