Pienet ja rukiiset mustikkapiirakat (hand pies)
Pienet, käsin syötävät piiraat, hand pies, ovat jo jonkin aikaa olleet muodissa Amerikassa. Ihan samanlaiseen lentoon ne eivät ole nousseen kuin supertrendikkäät croisantin ja donitsin välimuodot, cronutsit tai suomeenkin saakkaliitäneetnuudelihampurilaiset eli ramenburgerit, mutta pikkusyötävät taitavat olla tähdenlentoja pysyvämpi ilmiö.
Tein piiraat mustikkakukkotaikinaa mukaellen, sillä mikään ei voita mustikan ja ruiksen pyhää liittoa. Rukiista taikinaa on hieman haastavampi käsitellä kuin tavallista murotaikinaa, mutta leikitään hieman repeilevän kannen kuuluvan asiaan.
****
Pienet ja rukiiset mustikkapiirakat
n. 10 piirasta
taikina
75g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 dl sokeria
täyte
n. 1 dl mustikoita (tuoreita tai jäisiä)
1 tl perunajauhoja
1-2 rkl sokeria
(tomusokeria koristeluun)
Sekoita pehmeään voihin keskenään sekoitetut kuivat aineet. Työstä tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin huilaamaan vähintään puoleksi tunniksi. Kaulitse taikina ohueksi levyksi kevyesti jauhotetulla alustalla. Ota muoteilla tai laseilla kahden kokoisia ympyröitä; pohjat saavat olla hieman pienempiä kuin kannet.
Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauho ja sokeri. Laita pohjat leivinpaperille, lusikoi mustikoita pohjien päälle keoksi. Varmista, että mahdollisesti kulhon pohjalle valuneet perunajauhot ja sokeri tulevat mukaan. Laita kannet piiraiden päälle ja nipistä huolellisesti reunat umpeen. Paista 180 -200 asteessa noin 10 minuuttia. Ole tarkkana. Pienet piirakat palavat helposti. Koristele halutessasi jäähtyneet leivonnaiset tomusokerilla.
HUOM! Jos haluat laittaa piiraisiin tikkaritikut, laita ne pohjan ja mustikoiden väliin.
****
ps. Piiraisiin voi laittaa leivontavaiheessa myös tikut, jos ne haluaa syödä käsiään sotkematta. Silloin niistä taitaa tulla pie popseja.
Niinpä juuri, pitäähän sitä tehdä laatututkimusta. Ja sitten: oho, loppu!
Niin suloisia! Noita joutuu varmaan syömään useamman kerrallaan. Ihan vaan, jotta varmistuu hyvästä mausta perusteellisesti.
Pavuttomuus oli väärä hällyytys! Aamulla löysin kaksi korjauskunnossa olevaa pitkulaa ja kolme kasvuvaiheessa olevaa miniä. Woop woop! Elämäni papusato 🙂
Esikasvatusta jatkan papujen osalta ensi vuonnakin. Laitan myös jonkun varren kokeeksi kasvihuoneeseen, nyt kaikki on kasvaneet taivasalla.
Aa,mä olen siis tanssinut aivan liian lyhyen ajan! Ens vuonna uusiksi.Ja taimiston kautta.
Papujen sielunelämä on edelleen mysteeri. Ovat näköjään kovasti riippuvaisia säästä ja tykkäävät lämmöstä. Vaikka kaikki muut pavut pukkaavat palkoa, yksi lajike vielä jurottaa, joten näköjään lajikkeenkin kanssa täytyy olla tarkkana. Ruusupapu ei ole vielä kertaakaan pettänyt 🙂
Kiitos, Terhi!
Mustikkakukko on ihan oikeana mustikkakukkona kyllä aivan parasta – paljon mustikoita ja vähän kuorta.
Sovitaan näin 😀
Ihania kukkosia, siis minulle :). Mustikkakukko on joka kesäinen herkku vaan ite tuppaan tekemään isona versiona kun porukkaa on aina paljon. Viime kesänä kuohui yli ja tänä kesänä odottaa vielä tulemistaan.
No vähän repeilevät kuoret nyt vaan kuuluvat asiaan. Neiti Näpsä.
Kiitos, Riikka! Näppäräsormisuudesta en tiedä, mutta pieniä ruokia on aina kiva tehdä ja syödä. Se, että tykkään pienestä ja söpöstä johtuu vain siitä, että olet itsekin sellainen 🙂
Kiitos, Virpukka!
Kiitos, luimupupu!
Ulla, Munakoisokoulu tulee tässä: unohda kasvattaa taimet, osta ne taimistolta, laita multaan ja toivota onnea matkaan. Kun yksikin kukka ilmestyy, tanssi vähintään vartti (per kukka) ja toitota kaikille, että sun munakoiso kukkii. Lannalla, vedellä ja suihkutuksella en usko olevan paljon merkitystä, mutta samat jauheet koisot saa kuin tomaatit ja kurkutkin.
Vastapalvelukseksi toivon papukoulua.
Foodgawker on minulle edelleen tuntematon, täytyy tsekata, sillä hyvin sä nuuhkit 🙂
Kiitos, tikunpäässä olevat syötävät ovat heikko kohtani (tai yksi niistä).
Ihania! Oot kyllä näppäräsorminen näpertäjä – tykkään aina näistä sun kaikista pienistä ja söpöistä jutuista. 🙂
Ovatpa kerrassaan söpöisiä!
Taasko se Hannele on saanut munakoisot kasvamaan :-0 Minä heitin omani roskiin, kun eivät taaskaan jaksaneet munia.
Hannele, ens vuonna blogaat munakoisokoulun, jooko?
Ovatpa söpöjä. Vielä enemmän tosin ihastelin instagramissa munakoisojasi, oi!
Minä nuuhkin maailmanmenoa foodgawkerin kautta, mutta nämä tassupiiraat ovat vielä jääneet huomiottani:) Kivannäköisiä! Ja tuo tikku on mainio idea.