Piparitalo glögikupin reunalle
Piparitaikinaterapia on minulle joulun tuoja. Terapeuttisia ominaisuuksia on kolme: taikinan syöminen, tuotosten suunnittelu ja piparien tuoksu. Piparien syömisestä en sen sijaan välitä ja koristelukin on enemmän sisko-rakkaan taitoaluetta, Kokkipottilan Facebook-sivuilla on yksi taidonnäyte, tsek it aut.
Pieniin piparitaloihin ei koristelutaitoa tarvita ja talot ovat niin helppoja tehdä, että rakennushommat valmistuvat vielä jouluillan glögihetkelle (muuta puuhaa ei näinä päivinä juuri olekaan). Ja hei, kuuman sokerin kanssa ei tarvitse poltella sormia, sillä talot pysyvät pikeerillä hyvin kasassa. Pikkumökit ovat myös mukavampia syödä, kun kivikova paahtunut sokeri ei riko paikkoja. Vielä iisimpi kupinkoristelutapa on tavalliseen pipariin ennen paistoa tehty hahlo.
Taikina on vanha ja tuttu piparkakkutalotaikina, kaupan taikinakin toimii.
Minimökkien kaavat puolestaan löydät klikkaamalla tästä.
Joulua, joulua!
Kiitos kommentista, Taru:) Piparijuna kuulostaa aivan huikean hienolta.
Kiitos! En sentään kuningatar. Prinsessa korkeintaan.
Toivottavasti, Jonna, teidän joulu on sujunut mukavasti.
Kiitos, Virpi!
Kiitos! Ihanaa joulun jatkoa Soppakellariinkin!
Toivottavasti joulu on ollut herkullinen sielläkin! Mökit katettiin meillä puuropöytään.
Söpöjä pikkumökkejä ja upeat kuvat!! Me väkerrettiin pikku-tiitiäisten toivomuksesta piparkakkutalon sijasta piparkakkujuna, tulihan hieno! Nautinnollista Joulun aikaa! Taru S
Sinä olet kyllä kaikkien väkertäjien kuningatar. Hyvää joulua, Hannele!
Jälleen kerran innovatiivisuutta ihailemassa, nuo on niin söpöjä!
Supersuloisia! Ihanaa Joulua!
Hienoja! Joulua sinne myös!