Rapeanpehmeä pinta ja sisus, jonka pumpulimaiseen pehmeyteen haluaisi jäädä asumaan. Klassiset suolasarvet eivät ole turhaan paikkaansa ansainneet. Ne ovat yksinkertaisia ja yksinkertaisesti pettämättömän hyviä. Suolasarvien resepti on ytimekäs: vain viisi raaka-ainetta. Rasvaa on niin, että riittää, mutta toisaalta juuri se erottaa sarvet sämpylöistä.
Tällä reseptillä meidän perheessä on tehty sarvia vuosikymmenet. Sarvet oli meidän perheet juhlaleivonnainen – pullaa leivottiin äärimmäisen harvoin, täytekakkuja vieläkin harvemmin. Siinä missä äidin sämpylät olivat arkea, olivat sarvet pöydässä vain erityistapauksissa tai erityisen hyvin toimineen maanittelun jälkeen. Siskoni opetti minulle muuten isosiskon viisaudella toimivan keinon, joka toimi sarvien kohdalla melko hyvin, vaikka muuten vinkillä mentiinkin monesti vähän vihkoon. Isosiskon ohje meni näin: jankuta jankuta, kyllä ne kohta antaa periksi.
Resepti
Suolasarvet
24 kpl
6 1/2–7 dl vehnäjauhoja (tai puolikarkeita spelttijauhoja)
200 g voita
1 tl suolaa
2 1/2 dl maitoa
40 g tuorehiivaa
(juustoraastetta)
Nypi jauhot, voi ja suola ryynimäiseksi seokseksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva maidon sekaan. Sekoita maitoseos jauhoseokseen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Taikina saa olla hyvin pehmeää. Anna kohota lämpimässä paikassa noin puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.
Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Vaivaa taikinasta ilmat pois ja jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapaloista ympyrät (paksuus noin puoli senttiä) ja jaa ne 12 kolmiomaiseen osaan.
Rullaa kolmiot löyhästi alkaen leveästä päästä. Taita sarviksi ja asettele leivinpaperille. Kohota sarvia vielä noin 15 minuuttia ja paista noin 10 minuuttia eli kunnes suolasarvet ovat saaneet kauniin kullankeltaisen värin.
Sarvet ovat parhaimmillaan leipomispäivänä. Pakasta tarpeen mukaan.
_____
Ihanat sarvet ja onpa kivan helpon kuuloinen resepti. Tämä talteen :).
Resepti on juuri noita kahta: helppoa ja maukasta.
OU NOU!
Sama täällä! Ja muistan tehneeni sarvien kanssa yhden ensimmäisistä taikina-oivalluksista. Sen, että taikina kannattaa jättää hyvin pehmeäksi. Silloin tulee parhaat sarvet.
Ymmärrän 🙂 Tämä mielikuva on voimakkaasti iskostuvaa sorttia.
Muistankin nähneeni sinun tontilla sarvia joskus. Minä melkein pidän sarvista eniten ilman täytettä.
Isosisko <3
Ooh, miten ihana helpon ja makoisan kuuloinen resepti – talteen menee <3
Oi joi, ei olisi pitänyt klikata tätä sun juttua auki mehupaastolla 😀 tiesin toisaalta jo otsikon perusteella, että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Heti kun voin taas syödä, testaan tämän!
Juustosarvissa on kyllä jotain ihanan nostalgista, taisi olla niitä ensimmäisiä leivonnaisia mitä opettelin itse 90-luvulla tekemään (teeleipien ohessa). 🙂
Voin jo hyvin kuvitella jankuttavani noita, koska mielenyhtymä juuri uunista tulleista suolasarvista voin kanssa iskostui mieleeni pahemman kerran.
Juustosarvet on meilläkin todella tykättyjä. Jankuttaminen saa ihmeitä aikaan 😀
Mahtava neuvo siskoltasi 😀 Mutta sarvet ovat varmasti kaiken jankuttamisen väärtejä.