Suomenlahden eteläpuolella maistettu suklaakakku aiheutti armottoman suklaakakkuhimon. Aikoja sitten hyväksi todettu, suorastaan suussa sulava, suklaakakku toi himoon helpotusta. Reseptin löytäminen vaati kyllä hieman arkeologisia kaivantoja, sillä reseptiarkistoni on osin edelleen muodossa liput ja laput. Voi päivää, kuinka kätevää!
Resepti on kulkeutunut minulle äidiltäni, joka taikinakulhon ääressä tälläkin kertaa hääri. Minä väsäsin samaan aikaan taloa maalaaville miehille paellaa, siitä lisää myöhemmin. Äiti harmitteli kakun pinnan epätasaisuutta, joten esteettistä silmää hämäämään vuoltiin, kuvauksen jälkeen, suklaalastuja. Hip hei, kakku oli vielä lämmin ja tietäähän sen mitä siitä seurasi. Rouhea pintastruktuuri, kuten sisustusohjelmassa sanottaisiin, ei tosin paljon makuelämystä häirinnyt.
Alun perin suklaakakun resepti on löytynyt Yhteishyvä -lehdestä 10/04.
****
Suussa sulava suklaakakku
taikina
200g taloussuklaata (tai vastaavaa)
200g voita
4 munaa
2 dl sokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
kuorrutus
150g taloussuklaata (tai vastaavaa)
1 dl kermaa
1 rkl voita
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen, kiertoilmauuni n. 165 asteeseen. Sulata suklaa ja voi hyvin alhaisella lämmöllä kattilassa tai vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä suklaaseos ja vaahto. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinamassaan siivilän läpi seuloen, varovasti nostelemalla sekoittaen.
Voitele irtopohjavuoka (halkaisija noin 24 cm) voilla ja (korppu)jauhoilla. Myös kaakaojauhe käy, silloin ulkopinnasta tulee kauniin ruskea. Levitä taikina vuokaan ja paista kakkua uunissa puolisen tuntia. Alkuperäisessä ohjeessa ajaksi on ohjeistettu 45 minuuttia. Meillä kakkua paistettiin 35 minuuttia ja totesimme, että puoli tuntia olisi ehkä sopivin aika.
Valmista kuorrutus kuumentamalla kermaa kattilassa. Lisää paloiteltu suklaa ja voi. Sekoita tasaiseksi. Jäähdytä hieman ja kuorruta kakku. Koristele haluamallasi tavalla.
****
Helmi, olen niiin samaa mieltä!
Aijai, mikä kaakkeli! Pelkkää kaakaojauhetta sisältävät suklaakakut ovat ihan huijausta, oikeaa suklaatia sieltä pitää löytyä! Toisaalta, molempi parempi.. 😉
lm, Kiitos! Kieltämättä uunia vaativat hommat on hiukka kuumaa puuhaa helteellä, mutta menee samoilla hikipisaroilla 🙂
Kotiharmi, olipa ilo tutustua uuteen, ihanaan oululaiseen blogiin. WOW! Tämä tietää herkullisia reseptejä. Ihan huippusta.
Ihania ohjeita ollut taas täällä Hannelen sivulla. Ei ole vielä kokeiltu unelmaakaan ja nyt tuli sitten tämä suklaakakku, ensin oli uuni rikki ja piti uusi hommata ja nyt on sitten niin kuuma ettei vaan jaksa. Jahka kelit muuttuu niin kyllä sitten on uuni kuumana ja kilot karttuu.
lm
Kiitos, sillä nimellä Armastus minua joskus hellästi kutsuu 🙂 Muistaakseni Anja Snellman jossain kirjassaan vaimoihmistä tuolla nimellä markkinoi ja se oli kovin hupaisa titteli kyllä. Tsekkaappa muuten joutessasi osoite kokkeillaan.blogspot.com… 🙂
Hei Kotiharmi, sulla on hauska, uusi (?) nimierkki. Uskon kyllä, harmia sinusta on harvoin.
Ei ole suklaakakun voittanutta! Kuvan kakun herrrrrkullisen maun voi melkein maistaa suussaan. Ihan turhaan huolehditte jostain mukakosmeettisestahaitasta – veikkaan ettei kakku kovin kauaa ehtinyt kokonaisena töröttää, vaan se syötiin makeisiin suihin. Ja se siitä kosmetiikasta sitten :)) T: Kotiharmi radan takaa!