Tarhassa vallitsee tasapaino

Palatessani aamuyöllä kotiin työreissun ja Bon Jovin voimaannuttamana en ollut uskoa verkkokalvojani: orastava keväinen vihreys oli humahtanut viikossa valloittavan vihreäksi kesäksi. Minulta jäi näkemättä hehkuvin hiirenkorva-aika, mutta en valita. Tätä olen odottanut koko pitkän talven!

Kesän tietää tulleen vihreyden lisäksi myös surisevista herukkapensaista, pian avautuvista omenenkukista, ruohosilpun levittämisestä värjääntyneistä käsistä sekä tolkuttomasta kitkemisen tarpeesta. Näemmä vuohenputkipe******t voivat aivan helposti venähtää viikossa juuri näkyvistä nysistä puolimetrisiksi korstoiksi. Onneksi saman tempun on tehnyt myös raparperi ja ruohosipuli. Myös salaatin ensimmäinen sato on jo hyvinkin korjauskunnossa ja avomaalle kylvetyt rivit ovat lähteneet kasvuun lupaavasti. Viikon aikana pihaamme on kasvanut myös portti. Ai, semmoisiakinko siemeniä on myynnissä?

Jotta elämän tasapaino säilyisi, täytyy todeta talven vieneen pari sitkeäksi sissiksi luulemaani aarretta. Kasvihuoneen viiniköynnös sekä vuosia vallattomana kasvimaalla levinnyt mäkimeirami päättivät muuttaa talven tuulissa kohti parempia kasvuolosuhteita. Heippa vaan ja terveisiä sinne minne ikinä lähdittekin. Marssin suutuspäissäni lähipuutarhalle, tilasin kaksi viiniköynnöstä ja pakkasin kyytiin neljä mäkimeiramia.