Taste of London

Lontoon olympialaiset toimikoon ontuvana aasinsiltana kesäkuisiin reissutunnelmiin ja erilaiseen tapaan viettää juhannusta. Juhannuspäivän ikimuistoisen illan vietin tuhansien muiden hyvästä ruoasta nauttivien kanssa Regent Parkissa, jossa järjestettiin upea makufestivaali, Taste of London.

Falk-suolat – ruotsalaista eksotiikkaa enkuille.

Täydellistä paikallista fudgea!

Nelisenkymmentä Lontoolaista ravintolaa oli pystyttänyt etäpisteensä neljäksi päiväksi kauniiseen puistoon. Ravintoloiden lisäksi festareilla oli valtavasti tuote-esittelyitä maistiaisineen, näytöksiä, tasting-tapahtumia ja kokkikouluja. Tarjolla on huima kattaus elämyksiä kaikille aisteille.

Osaan ohjelmasta oli etukäteisilmoittautuminen, osassa nopeat söivät hitaat. Minä olin valmistautunut festivaalien ohjelmatarjontaan aivan liian huonosti ja kuuluin siten hitaisiin sivusta seuraajiin – elämyksellistä ja opettavaista niinkin.

Varo! Grilli on kuuma!

Weberin grillauskoulussa varoiteltiin grillin kuumuudesta ja grillin tuottamasta savusta, opetettiin kädestä pitäen sytyttämään Weber-grilli, käyttämään Weber-patakinnasta ja Weber-grillipihtejä. Minä katsoin lumoutuneena pinkkiä pallogrilliä ja harmittelin Finnairin liian tiukkoja käsimatkatavarasääntöjä.

Lindt-suklaamestari teki meille konvehteja.

Kuka voi muka vastustaa kuoharipakua? Not me!

Pellegrino opasti mestariluokkalaisiaan viinin, veden ja ruoan pyhään kolminaisuuteen ja Nespresso puolestaan kahvin makupareihin (ehkä olisin pärjännyt paremmin viimesyksyisessä makuparikisassa, jos olisin opiskellut kahvitiedettä jo aiemmin).

Nautin illan aikana neljä maisteluannosta, joista kaikki ylsivät vähintään tasolle hyvä. Kooltaan ruoat olivat mielestäni kooltaan sopivia ja hinta-laatusuhteelta hyviä. Ylivoimaisesti paras annos oli alla olevassa kuvassa oleva Theo Randal -ravintolan kampasimpukka, joka oli makuyhdistelmiltään yllättävä mutta täydellinen.

Ravintola Theo Randal: Pan-fried scallops served in the shell with pancetta, chili, parsley, capers, lentils and chopped rocket.

Ravintola Patara: Prawns and lemongrass salad with crisp beignets and cashew nuts.

Ravintola Pataran rapusalaatti (kuva yllä) oli erinomainen ja aiheutti akuutin kaukomatkakuumeen. Mielenkiintoisin annos oli Pollen Street Social -ravintolan visuaalisesti jälkiruokamainen avokadopyree-maissimousse-rapuannos, joka oli sekä maku- että rakennemaailmaltaan hyvin pehmeä ja tämmöinen hapoista tykkäävä tyyppi olisi kaivannut annokseen vähän särmää.

Jamie Oliverin ja Adam Perry Langin Barbecoa -ravintolan revitty possu, BBQ-kastike ja coleslaw oli neljästä annoksesta heikoin, vaikka olikin hyvää. Possu oli haaleaa ja coleslaw lämmintä, mikä on aina huono lähtökohta hyvällekin ruoalle.

Iloitsin siitä, että tapahtuma oli pidetty varsin tiukasti ruokakulttuurin juhlana. Matkailubisnes oli mukana vahvasti ruoan kautta, sillä maailman maat esittelivät spesiaaliruokiaan ja -juomiaan (esimerkiksi Nigerialaiset oluet olivat mielenkiintoisia) ja samalla siinä sivussa matkailumahdollisuuksiaankin. Suomea tai joulupukkia ei mukana ollut, vaikka hyvin olisi suomalainen ruoka siihen Karibian maiden riviin mahtunut. Konsepti oli toimiva minulle, mutta yhtään pidemmälle matkailun mainonnassa ei tarvitse mennä ilman että tulee tunne matkamessuista.

Taste of London oli upea elämys peribrittiläisestä säästä ja kylmyydestä huolimatta. Tapahtumassa harmitti ainoastaan se, etten voinut jakaa kokemusta herra Kokin tai jonkun muun ihanan kanssa. Yksin syöminen kun on selvästi porukassa popsimista tylsempää.