Viikko vapusta kylvöön, juhannuksesta satoon ei päivääkään
Jotain taikaa vanhoissa viisauksissa puutarhanhoidon tärkeydestä ja onnelliseksi tekemisestä on: Kivikylien asukkaat hakeutuvat kaupunkien puistoihin, sen huomasin taas juhannuksen aikaan Etelä-Ranskassa työmatkalla, kun pienetkin puistokaistaleet olivat täynnä ihmisiä aamusta alkaen. Joku istui nurmikolla kädet tukevasti maassa, toinen tuoksutteli kukkia ja kolmas luki kirjaa puuhun nojaten. Se on taatusti joku syvä sisäinen viisaus, joka ajaa ihmiset kasvien ja luonnon äärelle.
Myös kaupunkiviljely on tehnyt pitkää nousukiitoa, eikä suosiolle tunnu näkyvän loppua. Multaa kynsien alla nyt vaan on ihmisen hyvä olla. Ymmärrän, todellakin. Keittiötarhan hoito tuo aivan käsittömän paljon iloa, eikä kaikki ilo ole satoa. Iloa on myös edellisvuotta runsaampi kastemato esiintymä, kiipeilytukeen kolmen viikon kouluttamisen jälkeen kietoutunut viidakkokurkku ja kesän ensimmäinen, kirvoja syövä leppäkerttu. Sato on kyllä päämäärä, mutta voi pojat, että matkakin on nautinnollinen.
Alkukesän viileä sää on puhututtanut ja puhisuttanut, mutta itse asiassa vain pieni osa kasveista on ottanut säästä nokkiinsa. Eihän kasvuvauhti ole kaikilla kasveilla mitään huimaa ollut, esimerkiksi avomaankurkut jurovat kylmissään, vaikka kuinka olen heitä peitellyt ja hoivannut. Mutta valtaosa kasveista on kasvanut hämmentävän hyvin. Tuntuu, että vähäisinä lämpimämpinä (> +14, kaikki on niin suhteellista) päivinä kasvit ovat kasvaneet kylmienkin päivien edestä.
Täällä vyöhykkeellä V teen aina ensimmäiset avomaankylvöt äitienpäivän aikaan. Ja vaikka kevät taittuisi kesäksi viileän hitaasti tai kiihkeän kuumasti, alkaa avomaan satokausi aina juhannukselta. Joskus satoa juhannuksena saa enemmän, joskus vähän vähemmän, mutta sellaista se elämä vaan on.
Tänä vuonna ruohosipulin ja raparperin lisäksi satoa on tuottanut jo pinaatti, salaatti ja talvesta selvinnyt minttu sekä kevättalvesta alkaen kasvatetut basilika, thaibasilika, shiso ja silolehtipersilja. Myös viiniköynnöksen lehdet ovat keruukokoisia. Pian syödään myös lehtikaalia, chiliä ja punajuurennaatteja.
_____
Taimet ovat saaneet varmasti sinun hoivissa parasta hoitoa! Kirveliä en muistanut laittaa lainkaan, pah.
Minun täytyykin nyt käydä katsomassa, mitä minun ruotsalaisille pottukaunottarille kuuluu.
Meilläkin syödään shisoa ja basilikaa ja lehtipersiljaa sinun ahkeruutesi ansiosta. Monet yrtit kasvavat hitaasti, mutta kirveli on kylmyydestä huolimatta oikein roihahtanut loistoon. Pieniä kylmävaurioita havaittavissa ruskeutena muutamassa kasvissa, mutta varsinkin ne Ruotsin Annabellet kasvavat kiivaasti.
Kiitos, Ulla!
Kurpitsaa en tänä vuonna laittanutkaan ollenkaan (pientä tilanpuutetta havaittavissa), mutta kurkkuparat ovat hädissään. Se on totta, että pinaatti tykkää tästä kesästä. Saman huomasin viime kesäkuussa, kun pinaattia tuli tulva. Sitten kun tuli heinähelteet, tuli hetihetiheti pinaattiin kukatkin.
Just katsoin eilen, etteivät kurpitsat tarkene kasvaa sitten millään. Saa nähdä, tuleeko niistä satoa lainkaan. Mutta pinaatti on nauttinut viileydestä ja tekee isoja lehtiä. En edes muista milloin ollaan viimeksi saatu pinaattia; se kun tuppaa kukkimaan niin nopeasti.
Maukasta satokautta, Hannele 🙂