|

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Toscanan kumpuileva viini- ja oliivitarhojen vuorotahtisuus ja upea italialainen ruoka on vain parin tunnin päässä Rooman lentokentältä. Eteläinen Toscana on helmi, johon kannattaa tutustua!

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Toscana on kiehtovaa Keski-Italiaa parhaimmillaan. Maan viljavuuden huomaa maakunnassa ajaessa: viininviljelyksiä seuraa oliivilehdot ja oliivilehtoja valtavat kasvimaat. Erityisesti oliivitarhat kiinnittivät huomioni, sillä niiden perässä olin alueelle tullut.

Tutustuin Toscanan aivan eteläisimpään osaan loka-marraskuun vaihteessa, kun sain mahdollisuuden päästä paikalliselle oliivitilalle keräämään oliiveja. Ehkä jokaisen foodien unelmaloma! Palaan oliivibisneksiin myöhemmin, mutta nyt paljastan kolme upeaa ravintolaa, joita ei kannata missata. 

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Kun puhutaan Toscanasta, tulee mieleen Chiantin viinialue, Firenze ja ehkä Siena. Upeita paikkoja kaikki. Luulin, että ”olen nähnyt Toscanan”, kun olen lomaillut edellä mainituilla alueilla. Mutta nyt löysin sellaisen jalokiven, josta en aiemmin tiennyt mitään.

Keskiaikainen Pitigliano sekä lähikylät Sovana ja Sorano ovat aivan käsittämättömän upeita ilmestyksiä. En varmasti koskaan unohda sitä näkyä, kun jyrkkää ja mutkaista mäkeä kohti laaksoa ajaessamme tiukan ja pilkkopimeän mutkan kohdalla aukesi Pitiglianon henkeäsalpaava siluetti. Ja kun sanon henkeäsalpaava, tarkoitan todella sitä. 

Olin auton ratissa, kartturina kaksi rakasta ystävääni, ja minun keskittyessä sateen liukastamaan mutkaan ystävät näkivät sen ensin. Luulin sitä ensin villisiaksi – mokoma oli testannut jarrutusreaktioitani hetkeä aiemmin –, mutta kiljunnansekaisen huokailun aiheutti kaupungin valaistu, suoraan kalliosta kohoava julkisivu. Sellainen kulissimainen näky, jota ei voinut uskoa todeksi. Ja siihen ikiaikaiseen kaupunkiin me hetken kuluttua majoituimme (jos kaipaat Pitiglianosta loistavaa AirBnb-suositusta, laita viestiä).

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Aivan Pitiglianon keskustassa sijaitseva Il Grillo on ravintola, jonka ohi olisimme luultavasti kävelleet, elleivät vierailumme kohteena olleen oliivitilan isäntäpari olisi varannut sieltä meille pöytää. Il Grillo on vanhassa kaupungissa, muutama askel portilta ja Piazza della Rebublicalta. Ruoka oli yksinkertaista mutta nautinnollisen maukasta, täydellistä italialaista ruokaa. Hauska kuulemamme ravintolaan liittyvä yksityiskohta koski Grillon tarjoilijaa: Hän on Pitiglianon kaupunginjohtaja. Melkoinen monitoiminainen!

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Rapeapohjaisista kiviuunipizzoista pitävän kannattaa suunnata Sovanassa sijaitsevaan Pizzeria Il Silenoon. Perheen pyörittämässä pizzeriassa on hauska tunnelma, vaikka kaikkein viehättävin tai tunnelmallisin paikka ei sisustukseltaan olekaan. Ohutpohjaiset pizzat olivat valtavan maukkaita ja niissä maistui ihanasti puu-uuni. Pitiglianosta Sovanoon on alle kymmenen kilometrin matka. 

Ylipäätään alueelle kannattaa muuten mennä autolla. Helpointa on lentää Roomaan, josta eteläiseen Toscanaan on noin 150 kilometrin matka. Kun auton vuokraa suoraan lentokentältä, pääsee moottoritietä suoraan rantaa pitkin pohjoiseen, eikä Rooman ruuhkissa tarvitse kurvailla lainkaan. Kentältä lähteminen ja kentälle saapuminen on autolla pohjoisen suunnasta aivan todella helppoa. Auton kanssa viinitilat, viereisten kylien ravintolat ja maatilamajoitukset saavuttaa helposti, ja googlemapsin kanssa löytää varmasti perille.

Kolmas ravintolasuositus onkin maatilamajoituksen yhteydessä oleva, keväällä 2018 avattu pikkuruinen ravintola. Perheen ylläpitämä ravintola on kotoisa ja kiva. Ruoka on italialaisille hieman epätyypillisesti rajoja ravistelevaa – tarjolla on muutakin kuin bruschettaa ja pastaa. Ravintoloitsijat ovat valinneet raaka-aineet tarkkaan ja tuntevat lähialueen tuottajat. Ravintolan maut ovat raikkaita selkeitä. L’Altro Sapore sijaitsee muutaman kilometrin päässä Pitiglianosta. L’Altro Saporessa pääsee maistamaan myös heidän itse tuottamiaan oliiviöljyjä.

Kuva: Johanna Myllymäki