Gluteeniton vispipuuro
Vispipuuro on ylistys puolukalle, metsien rubiinille, jota tänäkin syksynä on mättäät punaisenaan. Täällä pohjoisempana vispattua puuroa kutsutaan lappapuuroksi (lapata = vispata), meidän perheessä sitä taas on kutsuttu vaarinpuuroksi, koska Vaari sitä kaikkein useimmin vispasi.
Tänä syksynä olen tehnyt puolukkavispipuuron täysjyväriisijauhosta ja tattarista, joten puuro on gluteeniton. Seos tuo vaihtelua perinteiseen mannaan, ja suussa puuro tuntuu silkkiltä ja sametilta. Tattari tuo puuroon juurevaa makua, mikä sopii erinomaisesti raikkaan puolukan pariksi. Tykkään tästä uudesta jauhoyhdistelmästä ehkä enemmän kuin mannasta, vaikka tarvetta gluteenittomuudelle ei meillä olekaan – kropat sietävät vehnää kitisemättä.
Vispipuuron keittämisessä on vain yksi sääntö: puurossa ei saa olla paukkuja. Ei ne muissakaan puuroissa hurraa-huutoja aiheuta, mutta vispipuuron kanssa olen erityisen tarkka sekä omasta tahdostani että herra Kokin ehdottomasta vaatimuksesta kiltistä pyynnöstä.
Riisijauhot paukkuuntuvat helposti, joten varmistan tasaisen rakenteen kahden keinon taktiikalla. Otan lasiin puolukkamehua ja sekoitan jauhot lusikalla tai haarukalla ja siivilöin vielä seoksen kattilaan. Tattarijauhot ovat hieman helpompia, joten ne olen vispannut suoraan liemeen. Nämä pari lisämutkaa takaavat tasaisen puuron.
Resepti
Gluteeniton vispipuuro
neljälle
ainesosat
5 dl puolukoita
7 dl vettä
1 dl täysjyväriisijauhoja
1/2 dl tattarijauhoja
noin 3/4 dl sokeria
valmistusohjeet
Laita puolukoiden sekaan osa vedestä ja soseuta puolukat sauvasekoittimella. Voit paseerata soseen halutessasi. Ota pari desiä puolukkaseota kuppiin ja kaada loput kattilaan. Mittaa kattilaan myös loppu vesi.
Sekoita kupissa olevaan nesteeseen riisijauhot ja siivilöi seos kattilaan. Vispaa nesteen sekaan myös tattarijauhot. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja anna kiehua hiljalleen 5–10 minuuttia. Makeuta sokerilla. Jäähdytä.
Vispaa sähkövatkaimella jäähtynyt puuro. Säilytä jääkaapissa.
_____
Ihana, ihana ja ihana. Resepti ja kuvat. Tattari <3
Kiitos! Sellaista se juuri olikin, ihan tasaista ja silkkistä.
Kiitos, Lotta!
Tämä on kyllä blinikautta odotellessa erinomainen kohde tattarijauhoille.
Opiskeliaikaan tein aika usein (lue edellinen kommenttini) puuroa vain itselleni, ehkä sellaisen kahden annoksen verran. Ihan hyvin se onnistuu, kun vaan saa puolukat soseutettua.
Onpas upean samettisen näköistä puuroa!
Hirmu kauniit annokset! Ostinkin juuri sopivasti tällä viikolla ensimmäistä kertaa ikinä tattarijauhoja, tässä olisikin sopivasti kohde niille. 🙂
oi, vispipuuro on herkkuani. Ei vaan tule nykyään koskaan tehtyä, kun sitä ei oikein saa pientä määrää kerralla ja minä joudun syömään meillä sen yksin…
Kiitos, Anne!
Minullakin on lapsuudesta hyvät muistot vispipuurosta. Joku opiskeluvuosi tein sitä ihan jatkuvasti, kun olimme kurssikaverien kanssa _vähän_ innostuneet poimimaan puolukoita mökkireissulla 🙂
Voi miten upean näköistä! vispipuuro on lapsuuden suosikki, olen tehnyt vain kerran itse, mutta asia pitäisi kyllä korjata. Viimeistään kun minikokki saa syödä vispipuuroa!
Ihan parasta!
Mutta sitä en ole tiennyt, että ruokalassakin hyödynnetään Kokkipottilan reseptejä. Superterveiset keittiöön!
Sinun entisellä työpaikalla on monta blogisi seuraajaa ja niistä saatujen reseptien tuotoksilla herkuttelijaa 🙂
Ihana kuulla!
Nyt tietysti kiinnostaa tietää, missä olet töissä 😀
Minä sain juuri tällä ohjeella tehtyä vispipuuroa tänään työpaikan ruokalassa 🙂 Se oli ihanan samettista ja juuri sopivan kirpeää.
Mahtavaa, Selina! Kiva, että postaus toi sinullekin jotain pientä uutta.
Olen vispipuuroentusiasti, joka ei enää voi syödä gluteenia… Olen tehnyt tattarista raakavispipuuroa ja täysjyväriisijauhoista perinteistä vispipuuroa, mutten ole keksinyt yhdistää tattarijauhoa riisijauhoihin – tämä menee testaukseen ensitilassa, kiitos!
Suosittelen, oli tosi hyvää!
Sitä se oli, silkkistä!
Kiva kuulla, että resepti innostaa kokkaamaan. Jossain määrin tavoite saavutettu 😀
Minä kyllä tykkäsin lapsenakin vispipuurosta. Vaarin tekemänä se oli aivan erityisen hyvää!
Eiku kääk – näitä Farinanhan mullakin oli! Mutta pitää kokeilla noita täysjyväjauhojakin 🙂
Kiitos, kun kommentoit!
Itse asiassa karkeita riisijauhoja minäkin ensin ajattelin, mutta niitä ei ollut kaapissa. Ja nyt kun viehätyin tuosta supersilkkisestä rakenteesta, en taidakaan enää vaihtaa karkeampaan versioon 🙂
Mahtavaa!
Tattari oli kyllä tosi hyvä ja juureva lisä puuroon. Koklaa!
Totta, lappaaminen valuu tästä rantaa alaspäinkin. Minä olen kotoisin Kuopiosta ja siellä lappapuuroa ei tunnettu, vispipuuro kylläkin 🙂
Loistoidea yllättää anoppi tällä herkulla!
Meilläkin syötiin Pohjanmaalla lappapuuroa. Täytyypä yllättää anoppi tällä joskus. Rakastaa vispipuuroa ja on vastikään alkanut vältellä gluteenia.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Minä ruukaan tehdä tuon farinan karkea riisijauhoon. Kuin mannasuurimoita, ei paakkuunnu.
Tiiätkö, mulla on luonnoksissa melkein sama resepti! Lapset eivät tästä tykänneet, mutta mutsista oli herkkua. Hyvä lisä tuo tattari, mä tein pelkistä täysjyväriisijauhoista.
Nam! Pitääkin koittaa tätä.
Onpa ihanan silkkisen näköistä puuroa. Kiitos hyvästä reseptistä, testiin menee. Meillä muuten puuromestarina hääri aina ukki <3
Lapsena inhosin vispipuuroa, koska onnistuin saamaan monta kertaa hyvin klimppistä puuroa. Itse vispaan niin maan vimmatusti, että yhden yhtään paakkua ei syntyisi. Silkkinen vispipuuro on <3 ja varsinkin perinteinen puolukka!