Kanttarelli-pekonipiirakka
Vuoden paras satokausi paikkaa hieman sitä aavistuksenomaista haikeutta, joka aina tulee kesän kääntyessä kohti syksyä. Kasvimaalla ja -huoneessa kesän kirkas vihreys on vaihtunut kuin salaa syksyisempiin sävyihin. Mutta ei se mitään, se tietää satoa, ja sävyissä on sitä paitsi samaa hehkua kuin lempisienessäni, kanttarellissa.
Kanttarelli-pekonipiirakkaa olen tehnyt viikon sisällä jo kahdesti, niin hyvää se on – ja pitihän se toinenkin puolikas pekonipaketista käyttää. Myös Fanni ja kaneli -blogin Tiina on ollut samaisissa puuhissa. Kun luin Tiinan piirakkajutun, oli suu kanttarelli-pekonipiirakkaa täynnä. Nauratti, sillä liki identtisten reseptien toteuttaminen yhtä aikaa ole ensimmäinen kerta. Tiina on yksi niistä ruokabloggaajakollegoista, joiden kanssa ajatukset osuvat aika usein yksiin. Tietysti sesongin mukaan kokkaaminen auttaa asiaa, mutta voisi kai niistä kanttarelleista muutakin tehdä kuin kanttarelli-pekonipiirakkaa. Great minds.
Alla oleva piirakkaresepti on hyvin perinteinen, jos wasabin jättää täytteestä pois. Pieni tujaus wasabia tuo piirakkaan kuitenkin mukavasti syvyyttä, joten sitä kannattaa kokeilla. Myös piparjuuritahna sopii piirakkaan hyvin.
Resepti
Kanttarelli-pekonipiirakka
noin 8 annosta
ainesosat
pohja
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
100 g voita
2–3 rkl maitorahkaa (tai hieman vettä)
täyte
250 g (1 l) kanttarelleja
85 g (1/2 pkt) pekonia
1 keltasipuli
2 dl kermaa
2 kananmunaa
(1/2 tl wasabia tai 1 tl piparjuuritahnaa)
suolaa
hieman mustapippuria
Sekoita suola ja leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon. Nypi voi ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää rahka ja sekoita taikinaksi. Painele piirakkavuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi.
Valmista täyte. Puhdista ja hienonna kanttarellit. Hienonna myös pekoni ja kuorittu sipuli. Laita silput pannulle ja paista keskilämmöllä, kunnes kanttarellit ovat haihduttaneet nesteensä. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa 180 astetta riittää). Kaada sieni-pekoniseos pohjan päälle. Sekoita kerman joukkoon kananmunat, halutessasi pieni määrä wasabia. Mausta suolalla. Kaada seos täytteen päälle.
Paista piirakkaa noin 30 minuuttia eli kunnes väri on kullankeltainen ja täyte on hyytynyt.
Tarjoa hieman jäähtyneenä tai huoneenlämpöisenä vihersalaatin kanssa.
_____
Kiitos kommentistasi!
Voi hyvin olla, että joukossa on joku valevahverokin 🙂 Mutta hyvää oli!
Hei, miten nuo kuvan sienet. Näyttää etualalla olevan valevahveroita ennemmin kuin keltavahveroita …??
Apua miten ihanat kuvat. Vau! Todella kauniit. <3
-Heidi
tiskivuorenemanta.blogspot.fi/
Wasabi ei piirakassa juuri maistu, kun määrä on niin pieni. Se antaa kivasti syvyyttä, vähän samaa mitä chili parhaimmillaan tekee.
Ehkä epäromanttista, mutta niin kätevää! Ja ihan ne on samoja sieniä torilla tai kaupassakin. Nämä sienet toi meillä ystävät, luultavasti torilta 😉
NOJOO! Meillä kasvaa ikkunan alla sammalta 🙂
Kyllä vaan, klassikko on klassikko, vaikka uunissa paistais <3
Se on ihan mahtavaa, että on tyyppejä, joiden kanssa (ruoka-)ajatukset osuvat yhteen. Minulle sinun reseptit ovat niitä, joista jokaiseen reagoin samalla tavalla: oijoi, tätä pitää tehdä pian.
UUU, wasabia. Pakko kokeilla, nyt on eksoottinen yhdistelmä 🙂
Sienikateus! Kun ei ole metsää lähettyvilläkään, joutuu ne omat noukkimaan niin ahdistavan epäromanttisesti kaupan laarista… 🙁
Meillä kasvaa kantarellejä suoraan olohuoneen ikkunan alla. Ihana piirakkaresepti 🙂
Nyt kuulostaa ihan järrrrjettömän hyvältä! Kantarellit ja pekoni, match made in heaven <3
Meilläkin menee Tiinan kanssa usein yksiin ja juuri eilen tein Tiinan reseptillä pistaasi-sitruuna-couscousia.
Haluaisin niin olla sieni-ihminen…
😀 totta 😀 😀 😀
Tai minun! Koska pohjoisessa niitä on vähemmän. Jenni voi poimia ihan ite.
Niin se on. Mutta aika hyvä on myös juustopiirakka. Ja parsa-juustopiirakka. Ja poropiirakka.
Västerbotten on iiiiihanaa (myös suupalan kokoisina piiraina, köhöm). Ja mustaleima-parmesaani-kanttarellipiirakka kuulostaa siltä, että saatan kaartaa ihan kohta Kivistön pihaan. Tästä piirakasta jätin juuston pois, jotta kanttarellit pääsevät kunnolla oikeuksiin.
Kyllä se niin on, että sienipiirakka on paras piirakka!
Juusto tietysti, mustaleima ja parmesaani! Alunperin oli tarkoitus tehdä perinteinen Västerbotten-piirakka, mutta kun kyseistä juustoa ei löytynyt ja kantsuja löytyi, tuli suunnanmuutos. Keveä se ei ollut, mutta ajoi erittäin hyvin asiansa siinä ennen rapuja ja asianmukaisia juomia 😉
Apuaaa! Ei saa heittää mustatorvisieniä roskiin 😀 Ne kannattaa vaikka kuivattaa. Helpointa on heittää sanomalehden tai ritilän päälle lattialle jossa on lattialämmitys. Kuivaa parissa päivässä ja annat lahjaksi jollekin sienifriikille. Laitan privana mun postiosoitteen 😉
Niin ne makuaistit ja mielipiteet ovat erilaisia. Mustatorvisienet ovat minusta aivan mielettömän hyviä.
Ai että! Viime kesänä löysin mökiltä kanttarelleja sekä mustatorvisieniä jotka meni nyt roskiin…yritin tarjota monille mutta liian vahva maku kuten minullekin. Tänä kesänä ei vielä ole kanttarellit löytyneet vaikka tiedän niitä mökillä olevan vaikka ja kuinka 🙂
Niin on! Sienet on <3
Ihanat kiemuraiset kantarellien jalat <3
Minä olen ostanut jo useamman piirakan verran 🙂
Ihana äiti <3
Minun vanhemmat laittoivat juuri kuvan, jossa kassit, pussit ja korit pursuilivat sieniä. Jos olisin lähempänä, lähtisin putsausavuksi…
Siellä on puutarhurilla vain kirvat mielessä 🙂
Nyt tietysti kiinnostaa, mikä oli Liisan tekemän piirakan salaisuus?
Minäkin tykkään kaikista vuodenajoista, mutta kesästä syksyyn siirtyminen vie aina vähän aikaa – sama tunne joka vuosi elokuussa. Pari kolme viikkoa ja olen ihan fiiliksissä syksystä 😀
Oulun seudulla kanttarellit eivät ole ihan niin yleisiä kuin etelämpänä. On täällä niitä, mutta saa hakea vähän enemmän.
Pekoni ja sienet ovat kyllä ihan mahtavia yhdessä. En ole tänä vuonna oikein päässyt metsään itse noita etsimään, mutta kai sitä nyt yhden piirakallisen verran voisi ostaakin…
Suppismakaroonilaatikko pekonilla kuulostaa loistavalta!
Sienet ylipäätään <3
Jotain samankaltaista taisin kommetoida sinun tontilla 😀
Hyvä, että muillakin käy joskus noin 🙂
Kanttarellit-sanan tilalla toimisi aika moni muukin sana 🙂
Muistan, että kerran toitte KOtiharmin kanssa piknikille hyvin samankaltaisia kerrosleipiä. Telepatia on huippua!
Kauppa ja tori ovat luotettavia kanttarelliapajia.
Wasabia kannattaa kokeilla. Kun määrä on pieni, ei se tunge läpi vaan toimii ikään kuin takaseinänä.
Kantarellit ja pekoni ovat kyllä mahtava kombo! sain äidiltä pussillisen kantarelleja ja ne odottelevat pakastimessa inspistä, piirakka olisi kyllä hyvä vaihtoehto, se maistuu kylmänä ja lämpimänä sekä kuuluu jotenkin syksyyn 🙂
😀 korvan!
Liisa väsäsi uskomattoman herkullisen kantarelli-pekonipiirakan taannoisten rapujuhlien alkuun. Piirakka hädin tuskin selvisi ruoka-aikaan saakka, kun jokainem tuvassa käynyt meinasi varastaa palan. Tuoksu oli niin houkutteleva.
Wasabi on kova veto, laitetaan kirvan taakse!
Vaikka kesästä tykkäänkin, niin syksyn mukanaan tuoma kirpeys, raikkaus ja värit – puhumattakaan sienistä ja marjoista – on aina mulle tervetullutta. Tykkään kyllä kaikista vuodenajoista, aika aikaansa kutakin. 🙂
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Se on kyllä hämmentävän usein niin. Ja aina yhtä mukavaa!
Tori on aina hyvä piilo 😉
Siitä se sieniura urkenee!
Tuo samaan aikaan toteuttaminen on meillekin tuttua. Ainakin Siskojen ja Kiran kanssa on tehty samantapaisia juttuja melkein peräkkäin.
Kantarellejä löytyy tosi kivasti tänä vuonna, vaikka meillä ei ole minkäänmoista vakipaikkaa.
Oi ehtispä metsään sieniä etsimään! Sienet <3 pekoni! Teen usein makaroonilaatikkoa suppiksilla ja pekonilla.
Wasabineroutta! En olis ikinä itse keksinyt tuota 😀
Kanttarellit ja pekoni on niin herkullinen ja pettämätön yhdistelmä. Minun piti tehdä viikolla niistä piirakka, mutta vetelin suoraan pannulta täytettä. Ei riittänyt piirakkaan asti 😉
Kanttarellit ja pekoni, niin hyvää yhdessä! Nää telepaattiset kokkaukset on aina hauskoja, meillähän niin käy usein Kotiharmin kanssa 🙂
Viikolla lähdettiin ystävän kanssa metsään etsimään kantarelleja, löydettiin paljon puolukoita ja yksi kantarelli. Pitää yrittää uudestaan, toivottavasti paremmalla menestyksellä! Pekonit ja kantarellit ovat minusta ihana makuyhdistelmä ja luulenpa, että tykkäisin kovasti wasabista. Jos ei metsästä kantarelleja tähän piirakkaan löydy, niin kurvaan sit kauppaan :).
Heh, meillä on kyllä aina jotain kummallista telepatiaa! Ihan samaa mietin usein, että ollaan samoilla taajuuksilla ruokaideoissa. Ja tuo wasabi pitää muuten kokeilla piirakassa! 🙂
Tässä juuri harmittelin, kun ei sieniä ole tänä vuonna löytynyt melkein lainkaan. Kantarelli-pekonipiirakkaa tekisin mieluusti. Voi kun vielä löytäisin jonkun hyvän kantarellipiilon.
Minä joka en sienistä niin välitä, kokeilin viime syksynä juurikin tällaista kanttarelli-pekonipiirakkaa, se maistuikin. 🙂