#keittiöpahe
Keittiöpaheet ovat niitä ruokia, jotka eivät somen hehkua kestä. Ne syödään sälekaihtimet ja some kiinni, vaikka kaikki tietävät, ettei kenenkään elämä oikeasti ole paheetonta. Keittiöpaheita ei yleensä näe stailattuina blogeissa saati lehdissä, mutta nyt näkyy, sillä White Trash Disease -blogin Nata haastoi paljastamaan keittiöiden salaisuudet.
Meidän #keittiöpahe on juustonaksut. Mistä tahansa juustonaksuista ei kuitenkaan ole kyse, nämä ovat ulkomaalaisia juustonaksuja – joku leveli sentään täytyy säilyttää. Mutta mitäpä foodie ei intohimonsa vuoksi tekisi. Makuelämykset ovat aina ulkomaanmatkan arvoisia.
Totuus on, että kun oululainen kertoo somessa lähtevänsä ulkomaille, hän lähtee Haaparantaan. Siellä on lähin sinikeltainen lihapullakauppa, supermarketin kokoinen karkkikauppa ja, mikä parasta, lähin Cheez doodles -kauppa. Ennen Haaparantaan tehtiin rasvareissuja, nyt sinne tehdään Cheez doodles -reissuja.
Suolaiset ja rapeat syötävät ovat kulkeneet meidän molempien matkassa pitkään. Opiskeluaikana kuljin kotikonnuille bussilla ja ostin joka kerta mennessäni legendaarisesta Ahokylän Puolivälin baarista Hot Rodeja. Loppumatka meni rattoisasti: rengas jokaiseen sormeen ja sormi kerrallan suuhun.
Herra Kokilla sipsirakkaus taitaa kulkea suvussa. Mummi oli pitkään vastannut syöneensä tänäänkin ”ihan perunaruokaa”, kun häneltä oli kysytty syömisistä. Lopulta oli paljastunut, että perunaruoka oli tarkoittanut sipsejä. Mummeli oli vedellyt ruoaksi sipsejä hyvällä omallatunnolla. Ihan mahtavaa! Olisin taatusti rakastanut tuota nerokasta ihmistä – kulhollinen Cheez doodleseja on erinomainen illallinen.
Tägää paheesi Instagramissa aihetunnisteella #keittiöpahe
Jes! Niin kiva kuulla!
Juustonaksuja kesäillassa puna- tai valkoviinillä. KELPAA!
Kyllä Ahokylän baari on edelleen pystyssä!
Häät puolivälin baarissa – mikä elämys 🙂
Ollaan pahesamikset, tosin tuollaiset hienot ulkomaan gourmetnaksut on vielä kokematta. Jos oikein paheelliseksi heittäydyn, huuhtelen juustonaksut alas punaviinillä, nam.
Iloinen tietty+
Oma keittiöpahe on edelleen löytämättä, mutta kylläpäs Ahokylän baari pääsi yllättämään. Pikkutyttönä kävin siellä usein matkalla mummon luo Ouluun ja olin niin innoissani päästessäni aina bussikuskin kanssa takahuoneeseen munkkikahville. Moikkasin samalla siinä sukulaisia. Yhdet häätkin muistan siellä viettäneeni. Viime kerrasta on aikaa, mutta ilmeisesti baari on edelleen pystyssä.
Yllätykset on aina kivoja 😀
Oliko tämä yllätys järkyttävä vai iloinen?
Sä sitten yllätät ihmisen aina…. 🙂
Puolivälin baari on ihan käsittämättömän hassu paikka. Olethan käynyt siellä takahuoneessa, jossa on (tai on ainakin ollut) suihkulähde ja kaikkea muuta ihan mahtavaa. Pysyisiköhän baari pystyssä, jos bussit eivät mennen tullen siinä pysähtyisi?
Hätätapauksessa kotimaisetkin käyvät, ilman muuta.
Luulen, että tässä on käynyt perinteiset: Harvoin saatava herkku, jota on syöty lähinnä lomalla, maistuu paremmalta kuin se, mitä on aina saatavilla.
Puolivälin baari <3 siellä on kyllä ihanasti aika pysähtynyt.
Minä olen vähän kranttu sipsien suhteen. Hot Rodien lisäksi syön Raffeleita, muita tosi harvoin ja vähän.
Tiedät, mitä syöt, kun seuraavan kerran menet Ruotsiin 🙂
Minulla toimivat ihan ne kotimaisetkin. Välillä on vaan saatava… Tosin sipsit kamppailevat kyllä tasaväkisesti. Onneksi Haaparantaan on täältä pitkä matka, jos nuo ovat noin koukuttavia…
Kyllä sipsit on aina paikallaan, ja miksei juustonaksutkin 🙂
Noita kyseisiä en ole kyllä maistanut…