Madeleinet ruskistetusta voista & vaniljainen granaattiomenasiirappi
Ruskistettu voi on taikasana. Myös madeleine-leivoksissa.
Tänään on kauan odotettu päivä. Kokkipottilaan saapuu ensimmäinen jouluvieras, joka tuo mukanaan niin herkullisia leivoksia, ettei tässä talossa ehkä aiemmin ole moisia nähty. Ihana Minna on tuttu Haarukkavatkain-blogista.Minna on loistava reseptivelho ja aivan uskomaton taituri keittiössä. Kotitalousopettajan taidolla ja tarkkuudella on tämäkin madeleine-resepti luotu. Sitä paitsi harvoin saa tavata niin aitoja ja hersyviä ihmisiä kuin Minna on. Tervetuloa!
Olen juuriani myöten jouluihminen. Joulu alkaa hiipiä kotiimme viimeistään marraskuun alussa, kun juomme ensimmäiset glögit ja ripustan vaivihkaa ensimmäiset pimeän ajan valot sisälle. Joululaulut soivat korvanapeissani jo hyvissä ajoin ja perinteiseen tapaan hamstraan kaikki mahdolliset joululehdet mitä maa päällään kantaa. Joka vuosi poimin lehdistä ne kauniimmat koristeet ja elättelen toiveita, että ehtisin jotakin niistä askartelemaan. Tai edes tekemään ne joulukortit itse.
Tämä sama perinne koskee myös joulun ajan ruokia – vastaavanlaisella toiveikkuudella suhtaudun joulukarkki-, hillo-, ja kakkuohjeisiin. Pää suristen selailen lehtiä ja blogeja, samalla suunnitellen, että “tätä kokeilen, tuon teen ystävälle lahjaksi, ja voi lakritsitoffeeta – tämän syön itse.” Tosiasia on kuitenkin se, että jos yhden uuden jutun ehdin kokeilla, niin plussan puolella ollaan. Tänä jouluna se uusi juttu ovat nämä suloiset madeleinet.
Joulupöydän osalta olen melko perinteitä noudattava, vaikkakin viime vuonna söimme ostereita ja hanhea, kun olimme kaksin. Joulun makea osasto sen sijaan ei saa minulta mitään vahvoja hurraahuutoja. Piparit kun ovat mielestäni parhaimpia taikinana, joulutorttuja voi syödä ehkä kaksi (polttavan kuumina, suoraan uunista) ja maustekakut eivät ole minun juttuni. Niinpä tällaiselle pienelle sievälle herkulle on tilauksensa joulumme herkkupöydässä.
Madeleinet paistetaan erityisellä madeleinepellillä ja herkästä ulkonäöstään huolimatta ne ovat helppo valmistaa. Taikina on periaatteessa muna-sokerivaahto, johon lisätään hieman nestettä ja sulatettua voita. Tällä kertaa ruskistin voin ja se antaa madeleineille aavistuksen täyteläisemmän maun. Madeleinepeltejä saa ostettua isoista tavarataloista sekä keittiötarvikeliikkeistä. Yhdellä pellillä saa paistettua kerrallaan 12 leivonnaista, joten on kätevää jos peltejä on kaksi, niin saat kaikki paistettua yhdellä kertaa.
Nämä kakkumaisen pehmeät leivonnaiset saivat makua klementiinin kuoresta, mutta viimeisen silauksensa leivonnaisille antoi vaniljalla maustettu rubiininpunainen granaattiomenasiirappi. En tiedä voiko jouluisempaa hedelmää olla kuin granaattiomena! Sen upea väri ja kirpakka hapokkuus ovat vieneet ainakin minun sydämeni ja kieleni.
Tätä siirappia varten puristin granaattiomenoista mehun. Se onnistuu parhaiten monitoimikoneen sitruspuristimella tai jos sinulla on mehupuristin, niin käytä sitä. Granaattiomenoiden puristaminen kuulostaa sotkuiselta hommalta, mutta sitä se ei ole. Kieltämättä olin itsekin hiukan yllättynyt, kun keittiömme ei näyttänyt operaation jälkeen CSIn lavastukselta! Toki suojasin puristimen vielä keittiöliinalla, ihan varmuuden vuoksi.
Granaattiomenasiirapin voi toki tehdä myös valmiista mehusta, mutta lisää sitten seokseen hieman sitruunanmehua, jotta siirapissa säilyy pieni hapokkuus. Valitse kiiltäväkuorisia ja painavia granaattiomenoita ja ota muutama ylimääräinen hedelmä siltä varalta, että mehua ei tule riittävästi. Madeleinet voi hyvin pakastaa ja siirapin voi valmistaa etukäteen jääkaappiin odottamaan. Kuumenna siirappi uudelleen ennen tarjoamista ja ripottele tarjoilulautaselle granaattiomenansiemeniä. Joulu voi tulla!
Resepti
Madeleinet ruskistetusta voista
24-30 kpl
- 150 g voita (normaalisuolaista)
- 3 munaa
- 1 ½ dl hienoa kidesokeria tai ruokosokeria
- 2 (luomu)klementiinin raastettu kuori
- ½ dl vastapuristettua klementiinimehua
- 3 dl erikoisvehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- voiteluun voita
- koristeluun granaattiomenansiemeniä
- Ruskista voi hiljalleen kattilassa, kunnes se on kauniin kullan ruskeaa ja tuoksuu hieman pähkinäiselle. Siirrä kattila pois levyltä ja anna voin jäähtyä. Mikäli voi ehtii jähmettyä, lämmitä se kevyesti taas juoksevaan muotoon.
- Voitele madeleinepelti huolellisesti. Nosta pelti jääkaappiin 15 minuutiksi ja toista voitelu. Siirrä pelti takaisin kylmään odottamaan. Peltiä ei tarvitse jauhottaa, huolellinen voitelu riittää. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää klementiinien kuoriraaste, mehu sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää jäähtynyt ruskistettu voi ja sekoita nopeasti taikinaksi.
- Valuta taikina isoon pursotinpussiin, käytä mielellään tasapäistä tyllaa. Jos ei sellaista ole, käy tähtiteräinen tylla myös. Siirrä taikina pursotinpussissa kyljellään jääkaappiin noin 10 minuutiksi jähmettymään. (Taikinaa ei ole välttämätöntä viilentää, mutta se ainakin omasta mielestäni helpottaa pursottamista pellille, erityisesti jos taikina tuntuu löysältä.)
- Pursota taikinaa leivonnaispellin syvennyksiin, mutta älä täytä piripintaan, sillä leivonnaiset kohoavat paistettaessa.
- Nosta pelti uunin keskitasolle ja laske lämpö 180 asteeseen. Paista madeleineja 8–12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin vaalean kullanruskeita. Tarkkaile kypsymistä paistamisen aikana, etteivät leivonnaiset paistu liikaa.
- Anna leivonnaisten levätä pellillä hetki ja liu’uta ne ritilälle jäähtymään. Peitä madeleinet, jotta ne eivät kuivu. Siirrä jäähtyneet leivonnaiset tiiviiseen rasiaan tai pakasta myöhempää käyttöä varten.
Vaniljainen granaattiomenasiirappi
- 3-4 isoa granaattiomenaa (mehu pitäisi tulla 4 dl)
- 1 ½ dl ruokosokeria
- 1 vaniljatanko
- Purista granaattiomenoista mehu ja siivilöi mehu.
- Mittaa kattilaan mehu ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä melko kovalla lämmöllä ilman kantta noin 10 minuuttia.
- Lisää halkaistu vaniljatanko (voit kaapia siemenet tangosta siirapin joukkoon) ja jatka keittämistä vielä 5-8 minuuttia.
- Testaa siirapin koostumusta valuttamalla sitä lautaselle. Jos siirappi tuntuu sormiin tahmealta ja se lautasta kallistettaessa.
