Kun lauantaiaamuna siristi silmänsä oikein sikkuralleen, saattoi nähdä yhdessä turvenapissa pikkuruisen munakoison. Tai no, ehkä ihan vielä ei voi munakoisosta puhua, mutta melkein. Sunnuntaina kuusi kymmenestä munakoison siemenestä oli jo itänyt ja yhdestä chilistäkin pilkotti malttamattoman turaajan iloksi taimen alku.
Ne ittää! Kevät tulee!
Olen samaa mieltä :
pikkutaimet = kevät
Voi miten ihanaa! Tällä epätoivoisella hetkellä, juuri kun tuntuu, että meidät on tuomittu ikuisesti lumen saartamiksi sairastuvalle, luen kevään julistusta! Se ON varma kevään merkki, kun siskolla kodinhoitohuoneessa vihertää ja meilläkin aurinko kultaa kaikki sormenjäljet ikkunoissa:) Kiitos.
Kevättä sittenkin rinnassa, Johanna 😉
Pian pukkaa taatusti chiliä!
Wohoo! Täällä ei vieläkään, mutta ehkä jo kohta.