Taimien karaisulla tarkoitetaan taimien totuttamista tuleviin kasvuolosuhteisiin. Usein karaisun ajatellaan liittyvän vain lämpötilaan, alkukesän ja öiden mahdolliseen viileyteen totuttamiseen, mutta myös yötäpäivää paistava aurinko ja tuuli voivat olla sisällä kasvaneille kasveille tyrmääviä.
Itse olen opetellut hiljalleen tapahtuvan karaisun tärkeyden kantapään kautta. Vuosia sitten kiikutin kaikki taimet innoissani suoraan auringonpaisteeseen ja Perämereltä puhkuvaan tuuleen tuntikausiksi. Vain yksi taimi toipui shokkihoidosta. Sen jälkeen olen ollut hieman viisaampi ja paljon maltillisempi. Tässä havaintojani:
- Ensimmäinen ulkoilutus on sisällä kasvatetuille taimille rankin. Tee se varoen. Jos käytössäsi ei ole kasvihuonetta, valitse suojaisa paikka, kohtuullisen lämmin ilma ja suojaa taimet harsolla suoralta auringonpaisteelta.
- Älä pidä taimia ensimmäistä kertaa pihalla liian pitkään. Puoli tuntia tai kolme varttia on ensimmäisenä päivänä riittävä valohoito. Seuraavalla kerralla ajan voi jo tuplata, mikäli sääolosuhteet ovat lempeät.
- Harsosta ei ole mitään haittaa kasvulle, joten sitä voi käyttää huoletta (tietysti kukintavaiheessa täytyy varmistaa, että pörriäiset pääsevät töihin). Meillä harso suojaa hiljalleen tehdyn valohoidon jälkeenkin kasvihuoneeseen siirrettäviä taimia liialta auringolta vähintään muutaman päivän, usein pidempäänkin. Harso tasaa myös lämpötilan vaihteluita.
- Hiljalleen taimet alkavat vähitellen kestää suoraa aurinkoa ja viileämpää ilmaa. Tärkeää on muistaa totuttaa taimet niihin olosuhteisiin, joissa ne tulevat kasvamaankin. Tomaattien kohdalla tarvitaan siis aurinkosiedätystä – ne haluavat paistattelemaan pihan lämpimimmälle paikalle.
ps. Myös varkaiden poisto alkaa olla tomaattien hoidossa ajankohtaista. Lue lisää TÄÄLTÄ.
Mun tomaatit pääsi kans sokkihoitoon, törkkäsin vaan lasitetulle parvekkeelle ja sinne jäivät. Parina yönä muistin ottaa ne sisälle, mutta sit sekin jäi. Useamman lehden taimista tuli todella upeita taimia, ne kukkiikin jo. Pelkissä sirkkalehdissä shokin saanet ovat jotenkin kitukasvuisen oloisia.
Öööö, nyt taisin pudota 🙂
Poliisi? Missä? Mihin keskusteluun viittaat?
Hannele, pihalla
Nonni, alat päästä poliisihommiin saakka, olenkin odottanut sitä taannoisen keskustelun pohjalta 😉
Hyvää hoitoa ne tuntuu saavan ja pärjäävät varmasti (jos vaan sinä pärjäät…). Kasteluntarve on kyllä tomaattien kohdalla nyt helteillä hurjaa. Joka päivä saa olla veden kanssa heilumassa.
Hyvä, että ovat hengissä! Aurinko voi olla kyllä todella tuupertava taimille, mutta kun ne alkushokista selviää, selviää ne sitten paljosta.
Taimi on valon voiman taidonnäyte!
Minulla on täysin sama kokemus: viileyttä taimet sietävät, aurinkoa ei. Ja silti ne rakastaa aurinkoa. On ne omistuisia 🙂
Mulla on tämä alkukesä aina yhtä sydän syrjällään oloa. Taimet ovat muuttaneet mökille ja ovat siellä kastelusysteemien varassa, ja minä en enää tiedä niiden elämästä mitään kuin vain 2 päivää seitsemästä! Lämppärin niille jätin ja harson auringolta suojaamaan. Muuten ovat rakkaudella hoidetut lapset oman onnensa nojassa.
Heh, mulla ne tais saada shokkihoitoa, vaikka kasvariin pääsivätkin. En ole muistanut mitään varoaikoja tai harsoja mutta vielä nuo ovat hengissä. Jospa tulisi satoakin sitten jossain vaiheessa…
Niin, ja se piti vielä sanoa, että mahtavan tanakka ja tummanvihreä taimi sulla 🙂
Jep, tuo on vuosienkin jälkeen aina shokki, miten tomaatintaimet nuupahtavat helposti, kun pääsevät aurinkoon. Aina sitä ajattelee, että ne reagoivat kylmään, mutta kyllä se nuupaututtaja on aurinko.