Tuoretta ruisleipää kotiuunista
Kymmenisen vuotta sitten sain ruisleivän juuren vanhemmiltani. Parikymmentä vuotta sitten äitini sai sen ystävältään. Ystävä oli saanut juuren sukulaisiltaan. Sitä, mistä sukulaiset olivat hapanjuuren saaneet, ei tarina kerro. Ties kuinka kauas juuren juuret ulottuvatkaan.
Se on minun mielestäni mielenkiintoista, että samaa alkuperää olevasta juuresta ja samalla reseptillä tehdyistä leivistä tulee täysin eri makuisia. Minun leipomassa leivässä on ihan omanlaisensa maku, kun taas vanhempieni leivässä on siinäkin selvästi tunnistettavissa olevat piirteensä. Kun jauhoissakaan ei voi olla kovin suurta vaihtelua, olen päätellyt Juurilla olevan hengen. Juuret ovat siis persoonia, jotka elävät ja muokkautuvat ajan kanssa.
Jos naapureilta tai tuttavilta ei ole saatavissa leivän juurta, voi vallan hyvin aloittaa uuden Juuren elämän. Ohje uudelle juurelle löytyy vaikkapa täältä.
Ruisleivän tekeminen ei ole lainkaan vaikeaa, mutta kahdelle päivälle sijouttuvat leipomisvaiheet vaativat tietysti vähän kotona oloa. Yksittäisissä hommissa ei kuitenkaan kauaa nokka tuhise, joten leipää voi leipoa muiden puuhien tai kokkailuiden ohessa.
****
Ruisleipä
Päivä 1:
leivän juuri
1 litra haaleaa vettä
ruisjauhoja
Päivä 2:
1 tl kuivahiivaa ( noin 10g tuoretta)
1 rkl suolaa
2 dl vehnäjauhoja
ruisjauhoja
Ota juuri ja sekoita se litraan haaleaa vettä. Lisää ruisjauhoja sen verran, että saat aikaiseksi löysän puuromaisen seoksen. Peitä liinalla ja jätä tekeytymään.
Seuraavana päivänä (12-24 tunnin kuluttua) lisää hieman hiivaa, suola ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Vehnäjauhot helpottavat leivän leipomista, mutta voit aivat hyvin käyttää pelkkiä ruisjauhojakin. Lisää ruisjauhoja vähitellen, kunnes taikina alkaa irtoamaan kulhon reunoista. Taikina saa olla jämäkkää, selvästi jämäkämpää kuin esimerkiksi sämpylätaikina.
Kohota taikinaa leivinliinan alla 2½ tuntia.
OTA JUURI TALTEEN! Eli nipistä taikinasta pieni kourallinen (n. 1dl) talteen. Voit laittaa juuren pakastepussiin ja säilyttää sen joko jääkaapissa (säilyy noin 3 viikkoa, hapantuu hieman vanhetessaan) tai pakkasessa. Meillä juuri on pakkasessa, koska leivän leipomisen tahti on epäsäännöllinen.
Vaivaa kohotettua taikinaa hetki jauhoitetulla pöydällä ja leivo kaksi limppua. Kohota leipiä 50 minuuttia. Paista 200 asteessa (kiertoilmauuni 175 astetta) 1h 10min.
****
Ainoa aika, tietysti paistoajan lisäksi, joka on tarkka on leipien kohottamisaika. 50 minuuttia kannattaa laittaa munakelloon pörisemään, sillä kovin paljon pidempään kohonneet leivät lässähtävät sitten uunissa.
Parhaimmillaan leipä on tietysti tuoreena, vaikka uunituore ruisleipä onkin varsin hankala tapaus siivutettavaksi.
Taikinatiinuajatuksen nykyaikaan versioituna kuulin joltain toiseltakin – täytynee kokeilla. Kuivatatko juuren vai säilytätkö jääkaapissa?
Vuokaleipä on kätsy, tuleeko siihen samanmoinen pohja kuin siltään paistettuun?
Silloin kun leivät paistetaan meillä sähköuunissa, laitetaan kaksi leipää per pelti, jolloin leivät saa samaan tasoon. Leivinuuniin ne menevät paistumaan perätysten arinalle ilman peltiä. Molemmat paistoversiot toimivat mainiosti.
Minulla on sama purkki aina käytössä juurelle ja äidin neuvosta se on myös pesemättä aina, simuloi vissiin sitä entisaikaista taikinatiinua, jonka seinämissä juuren aihiot elivät vuosikymmeniä. En tiiä olisko tarpeellista vai jopa epäsuotavaa, mutta olen kyllä totellut äitiä. Paistan muuten leivät vuokassa, ei ole leviämisongelmaa ja mahtuu kaksi leipää yhtä aikaa uuniin. Käytän kiertoilmaa minäkin, mutta kun leivät ovat samalla korkeudella vierekkäin uunissa, niillä on tasa-arvoiset olosuhteet:)
Uusano: jauhoistakin tulee varmasti osa leipien erilaisuudesta, mutta muutaman kerran olen leiponut tutuilla jauhoilla vieraalla juurella ja tulos on erilainen kuin oma+oma.
Se on totta, että pakkasessa kipaisseen leivän leikkaaminen on selvästi helpompaa.
Juuren talteen ottaminen on kyllä KISSANKOKOISIA KIRJAIMIA vaativa asia. Minä laitan kohotteluvaiheessa aina pakastepussin kulhon reunalle, siinä vaiheessa sen jotenkin muistaa paremmin 🙂 Ja joskus olen ottanut muutaman ektrajuuren pakkaseen ihan varmuuden vuoksi.
Minäkin aloitin ruisleipähommat tämän vuoden kesällä. Äitini on jo pitkään leiponut ruisleipänsä ja häneltä sain juuren. Ädin ohjeella leiväntekoon menee kolme päivää, eli paistaminen on aloittamisesta ylihuomenna ja parasta leipä on käytyään pakastimen kautta. Oikeastaan tarkoitan sitä, että leivän leikkaaminen on helpointa kylmetyksen ja sulatuksen jälkeen, mutta tuoreen ja lämpimän leivän maku on kyllä voittamaton pakastettuun verrattuna. Äidin ja minun leipäni maistuvat erilaiselta, mutta olen ajatellut sen johtuvan juuri eniten jauhoista. Käytämme kumpikin erilaisia pienmyllyjen jauhoja, leseitä, spelttejä, milloin mitäkin. Äidin leivän tunnista unissanikin, omani on aina vähän sellaista, että ai jaa, tämmöistä tällä kertaa:) Pidän kovasti ruisleivän hidasleipomisesta, hämmentelystä ja tuoksun analysoinnista, hippusen sitä ja kupillisen tätä-meiningistä. Ja siitä, että äidin ohjeessa lukee kissankorkuisin kirjaimin; MUISTA OTTAA UUSI JUURI TALTEEN. Kerran äiti on lähettänyt sellaisen matkahuollon kautta huonomuistiselle tyttärelleen…
Ihanaa tuo itse tehty ruisleipä, en vaan itse ole tehnyt kuin joskus aatamin aikoina…tv hannele k