Vuoden 2011 rikkaruo… eikun yrtti
Arktiset aromit ry on valinnut vuoden (villi)yrtiksi vuohenputken. Tuo voimakaskasvuinen rikkaruoho yrtti on monen pihan kirous kaunistus. Minä olen kovasti yrittänyt muuttaa asennettani vuohenputkea kohtaan. Ajatella, jos vaikka basilika kasvaisi yhtä valtoimenaan aidan vieressä – olisin onnesta soikea. Yrtti kun yrtti? Not.
Ehkä paras puoli tässä rehottavassa villiyrtissä on, että se ei kasva huonossa maassa tai niin meitä ainakin yritetään lohduttaa. Jos taas siinä hyvässä maassa haluaisi kasvattaa jotain muuta, vaikka perunoita, härkäpapuja ja kesäkurpitsaa, täytyy tehdä ihan älyttömästi lapio- ja kitkemispuuhaa, että vuohenputken tilalle saa edes väliaikaisesti ei niin villejä kasvustoja. Terveisin nimimerkki Kokemusta riittää, haluatko sinäkin? Minusta vuohenputkelle sopisikin paljon paremmin nimeksi vuohenjuuri, niin valtavat juurakot kasvi kasvattaa.
Nyt kun keittiöpuutarha huutaa lisää tilaa, olen taistellut vuohenputken juuriston kanssa lapio, seula ja sisu aseinani monta iltaa. Vaikka asennemuutosyrityksestä huolimatta en edelleenkään kovin paljoa tykkää vuohenputkesta (lue: vihaan edelleenkin), olen päättänyt jättää kasvihuoneen taakse kasvamaan pienen villiyrttitarhan (lue: en jaksa enää kaivaa ja kitkeä). Leikkaan jo isoksi venähtäneet kasvustot alas ja kun juurista pukkaa uutta kasvua, lupaan napsia pikkuversoja syötäväksi. Me molemmat olemme kyllä syöneet vuohenputkea ennenkin, kun äiti syötti meille monta vuotta sitten vuohenputkipiirasta. En muista miltä piiras maistui, joten ehkä täytyy ottaa uusintakierros. Jos sinulla on plakkarissa joku herkkuresepti, laita viestiä vaikka kommenttilootaan.
Helpottavaa kuulla, että muillakin on viha-rakkaussuhde ilman rakkautta vuohenputkeen:)
Tarja, sinun piirasresepti kuulostaa ihan mahtikselta. Lupaan kokeilla! Minä olen päässyt paikoin aika hyvin vuohenputkesta eroon, kun olen kaivanut ja kääntänyt reilun lapion piston syvyydeltä ja seulonut kaikki juurenpätkät pois. Totta, että pelkkä kitkeminen on vain ajanhukkaa 🙁
Merituuli, Tuotahan täytyy testata hetimiten. Eilen syötiin herukanlehtikääryleitä – let sii kumpi voittaa. Viinilehtikääryleitä aion myös testata jahka viini rehevöityy.
Johanna, kummit on kivoja 🙂 Anna kasvaa vaan ja pyydä äitiä napsimaan (ja syömään) lehdet. Hihii.
Tusla, ymmärrän yskän. Kun rakastaa ruokaa, on vaikea kantaa pöytään jotain mitä vihaa.
Joopa joo, tuolla ne meilläkin rälläävät pusikon alla, ihan liiankin hyvinvoivina… Että niitä pitäisi vielä alkaa syömäänkin. En pysty, niin on ristiriitainen mun ja vuohenjuurten välinen suhe! 🙂
Yhdyn tuohon VIHAAN osastoon. Minä sain sen lahjaksi kummitädiltäni jaloangervojen seuraneitinä:) Koska asumma kalliolla, kukkulalla ei vuohenputki viihdy täällä luonnostaan, mutta voi kuinka hyvin se viihtyykään jaloangervopenkissä…Ja piru näyttääkin lähinnä jaloangervolta, juuria ei voi kaivaa, koska kaivaa samalla angervotkin. Ryhdyn siis minäkin vuoheputkipenkkiä riippapihlajan juurelle kasvattamaan. Häipykööt angervot kun niin huonosti muutenkin kasvavat:)Johanna
Yhdistä vuohenputki vuohenjuustoon, ripsi päälle sormisuolaa ja mustapippuria sekä isokiteistä hunajaa. Maistui Jukalle! Itse en pidä vuohenjuustosta 🙂
Me olemme syöneet myös osana salaattia.
Sama vika täällä Hangon-päässä…kitkeä ei ainakaan kannata, se levittää vain juuristoaan.
Ollaan syöty vuohenputkea piirakassa ja muhennoksena. Reseptit katselen jostain netistä, enkä sitten muista mistä. Mutta piirakkaan tein karppi-versiopohjan mantelijauheesta, kananmunista ja kermasta, ja täytteesseen kuullotin sipulia ja vuohenputkea, sitten kermaa + mausteet (suola+valkopippuri) Päälle lisäksi fetajuustokuutioita – hyvää oli!