En ymmärrä, miksi en ole toteuttanut tiedossani ollutta nerokasta elämän sulostuttajaa aiemmin. Miten ihmeessä en ole sisäistänyt, että maailmassa on yleisesti hyväksyttävä ja aikuisille(kin) sopiva tapa syödä taikinaa. Mikään ei tosin ole minua estänyt syömästä taikinaa ennenkään, mutta että juhlissakin voi tarjota sitä mistä kaikki kuitenkin tykkäävät oikeasti enemmän kuin valmiista kekseistä. Juhlissa voi tarjota keksitaikinaa, raakana!
Periaatteessa mitä tahansa herkuksi toteamaansa keksitaikinareseptiä voi käyttää tässäkin tarkoituksessa, sillä kotimaisia kananmunia voi syödä kypsentämättäkin. Mutta munattomaksi cookie dough -taikinan saa varsin vaivattomasti korvaamalla yleensä sen ainokaisen munan muutamalla ruokalusikallisella kermaa tai muuta nestettä. Minä tykkään soodan ja leivinjauheen tuomasta kirpsakkuudesta, mutta niitä ei ole välttämättömyys käyttää, sillä nostatustarvettahan ei ole. Lisäksi tykkään käyttää paistamatta syötävässä taikinassa mahdollisimman pienikiteistä sokeria, esimerkiksi intiaanisokeria tai erikoishienoa sokeria, jotta kiteet eivät raksu ikävästi suussa.
Cookie dough eli keksitaikina on amerikkalaisissa blogeissa ja ruokasivustoilla vierailleille varmasti tuttu juttu. Taikinaa käytetään esimerkiksi paistetun kakkupohjan päällä, paistettujen keksien välissä tai yhtenä kerroksena hyydytetyissä juustokakuissa. Minä dippasin taikinapalloja yksinkertaisesti suklaaseen. Ilman dippausta cookie dough popsit näyttävät, no, taikinapalloilta, mutta suklaa ja suolakiteet saavat ne salonkikelpoiseksi.
****
Cookie dough popsit eli keksitaikinatikkarit
(mukautettu suklaacookiereseptistäni)
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl täysruokosokeria (“intiaanisokeria”)
1 dl erikoishienoa sokeria (esim. Siro)
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa
n. 100g tummaa suklaata
125 g voita
n. 1/2 dl kermaa
kuorrutukseen
suklaata
sormisuolakiteitä
Sekoita kuivat aineet keskenään. Rouhi suklaa pieneksi rouheeksi (iso rouhe vaikeuttaa pallojen kasassa pysymistä), sulata voi ja sekoita kaikki ainekset lopulta taikinaksi. Mikäli taikina meinaa murustella, vaikka työstät sitä kunnolla käsin, lisää hieman nestettä.
Tee käsin tiiviitä, noin 2 1/2-3 cm halkaisijaltaan olevia palloja, tikuta ne halutessasi ja laita pallot jääkaappiin jähmettymään. Sulata suklaa vesihauteessa, pyöräytä pallot suklaassa ja valuta ylimääräiset suklaat pois. Tiputa päälle suolakide tai kaksi ja anna kuorrutuksen kovettua.
Jos et halua syödä koko taikinaa raakana, voit paistaa taikinasta cookieseja. Litistä pallot ja paista niitä noin viisi minuuttia 180 asteisessa uunissa. HUOM! Jos haluat tehdä todella hyviä cookieseja, palaa alkuperäiseen reseptiin.
****
Kolme kirjainta täyttä asiaa.
No on! Ja vielä yksinkertaisemmaksi muuttuu, kun ei paisteta taikinaa ollenkaan vaan pyöritellään popsit raa'asta taikinasta. Mii laik.
Nam 🙂
Ai niin, näin semmosenkin ohjeen, jossa valmis murotaikina laitettiin levynä hetkeks uuniin. Levy sitten muruiksi ja siitä tehtiin popsit. On jo meleko yksinkertaista:)
Johanna
Hei, näin uudessa Pirkassa suolaisten popsien ohjeen. Vaikutti hyvältä. Pikkusuolaista uudella tapaa tai korvaahan se vaik voileipäkakun:)
Johanna
Just hyvä meininki! Aamukolme en allekirjoita, muuten kyllä 😀
voi ihanuutta! yksi salaisista paheistani on piparitaikina. Suoraan paketista. Jäisenä. Yleensä aamukolmelta 🙂
Jee, Lotta, mahtavaa!
Kiitos ilahduttavasta kommentista!
Eih, mikä mieletän idea! Mä rakastan taikinaa ja useammankin kerran olen leiponut saadakseni syödä taikinaa. Tämä ratkaiseen kaiken. Huippua!
Oijoi, tuo on, Daniela, paha vaiva 😉 Ei sillä suolaiset mitkävaan maistuu usein minullekin makeaa paremmin. Ja makea taikina aina paistettua paremmin 😀
Candy meltsit on meitsille herbeaa, mutta tämmöisiä puolipiperryksiä teen välillä mielellään 🙂
Terveisiä Annille ja isille! Superkiva, kun he(kin) kommentoivat 😉
Mutta mitä jos ei tykkää makeasta 🙁 Kuka kehittelisi pizzapopsit? 😉
Aika sissiä. Tein kerran satsin popseja ja pää hajosi siihen näpertelyyn ja kaiken maailman kamaliin candy meltseihin (kummitytär – siis äitinsä – tilasi punavalkoisia). Ei ole mun hommaa ei. Vaikka niitä onkin ilo syödä.
Joo, nämä tulee mun nimellä, mutta idean takana on Anni ja Isi(:
Loistovinkki, Aino! Näiden kanssa ei nyt ollut ongelmia, mutta kakkutikkareiden kanssa olen toiminut just noin 🙂
ps. Superkiva, kun kommentoit!
Oliko ongelmia pallon pysymisessä tikussa?
Jos oli, niin kastele tikku sulassa suklaassa ja sitten vasta pallo siihen:)