Hodaribaari – rento kattaus kesäjuhliin
Parhaat juhlat ovat sankarin näköiset. Juhlat, joissa hodaribaari tarjottiin, olivat juuri sellaiset: rennot ja täynnä elämää, tunnetta ja iloa. Juhlia suunniteltaessa sankarin mielipide oli selkeä. Toiveena oli ”semmoiset kivat grillijuhlat, joissa voi välillä pelata palloa tai heitellä frisbeetä. Ei mitään pönötystä.” Ja sellaiset juhlat sankari sai.
Juhlimme siskoni esikoisen, ihanan kummipoikani rippijuhlia ehkä kesän kauneimpana päivänä. Piha oli koristeltu lupiineilla ja pöydissä oli valkoiset lakanat pöytäliinat. Jalkapallot, tennismailat, pingispöytä ja frisbeegolfvälineet saivat olla esillä. Pelimiehiltä pikkupelit onnistuu puku päälläkin.
Hodaribaari katettiin ulos ja herra Kokille puettiin grillimestarin viitta. Jokainen sai valita grillistä hodareihinsa toivomansa täytteet ja lisäkkeet. Ja kun jokainen teki hodarinsa itse, olivat kaikki tyytyväisiä.
Vaikka juhlissa on aina paljon puuhaa, nousivat suolaisena tarjottavana olleet hodarit pöytään lopulta varsin helposti – jälkiruokapöydässä oli paljon enemmän puuhaa. Nyhtöpossu hautui uunissa itsekseen, sämpylät sisko oli tehnyt etukäteen pakastimeen ja kastikkeet vain paranivat maustuessaan yhden tai kaksi yötä jääkaapissa. Myös coleslawn valmistus ajoittui kahdelle päivälle.
Hodareiden ja jälkiruokapöydän tarjottavien jälkeen käynnistettiin vielä popcorn-kone. En tiedä oliko koneesta enemmän innoissaan nuoriso vai entinen nuoriso. Lootallinen poppareita kainaloon ja pelit pystyyn, ehkä kravattia viimein vähän löysemmälle ja korkkarit kattoon.
Hodaribaari
hodarisämpylät
rapeaksi paistettu pulled pork eli nyhtöpossu
bratwurstit
nakit
BBQ-kastike savustetuista tomaateista
joonatankastike (helppo majoneesikastike)
coleslaw
rapea salaatti
cheddar
tomaattiviipaleet
sipulirenkaat
kurkkupikkelissi
paahdettu sipuli
ketsuppi
sinappi
_____
Yksilöllisyys on ihanaa!
Me ollaan siskoni kanssa saatu aina vaikuttaa juhlien tarjottaviin, joten ainakaan meidän perheessä tämä ei uppouutta ole 🙂 Munavoi-karjalanpiirakka-voileipäkakku -linjaa ei meillä olla taidettu tarjota ikinä, joten ehkä edellinen sukupolvi (tai sukua tuntien sitä edellinenkin) on ollut jo muutoksentekijä.
Niin, eikä munavoissa tai voileipäkakussa ole yhtään mitään vikaa, nehän on ihan loistavia! Mutta eihän niitä tarvitse juhlissa tarjota, niitä voi syödä vaikka maanantai-iltana. Ihan niin kuin hodareitakin.
Mahtavaa että aina ei tarvitse olla sitä perinteistä kahvipöytää vaan oikeasti juhlasankari saa sanoa mielipiteensä ja se myös toteutetaan! Perinteet kunniaan mutta on ihanaa että kaavoja saa ja osataan myös rikkoa, me taidetaan olla se muutossukupolvi 🙂
Eikä pönötystäkään 😉
Pönäntystä ei havaittavissa 🙂
Pönötys ei ole kivaa, onnistuitte näköjään ihanasti välttämään sen. Jee, hyvä te!
Eikö! Aivan todella herkullista. Ruoka maistui kaikille alle kymppivuotiaista yli ysikymppisiin 🙂
Ihan perfetto juhlakattaus!
Minusta tuntuisi ihan hassulta, että kaikkien juhlat olisi samanlaisia, kun kaikki on kuitenkin erilaisia 🙂
Nuoret oli muuten valmistautuneet juhlakesään kotitaloustunnilla tehden juhlatarjottavia kuten voileipiäkakkua, lusikkaleipiä, täytekakkua ja munavoita – samoja tarjottavia olisi voitu tehdä kolmekymmentä vuotta sitten kotsantunnilla. Kummipojan arvio oli selvä: "ihan hyviä ne oli, mutta en minä ainakaan semmosia tarjottavia omiin juhliin halua". Kotitaloustunneilla on tietysti tärkeä tuoda esiin perinteitä, mutta erityisesti valinnaisena aineena kokkauksen valinneille toivoisi vähän nuorekkaampaa ja ajassa kiinni olevaa opetusta. Noin niinku minun mielestä 😉
Ihailen siskoni ja lankomiehen tapaa arvostaa lasten mielipiteitä pitäytyen kuitenkin vahvassa vanhemmuudessa – niin näissäkin juhlissa toimittiin. Sankari sai päättää osan tarjottavista ja joidenkin kokeiluiden perusteella oli ollut perheäänestys. Toimi!
Njams, kyllä maistuis mulle yhden hodarijuhlat! Ja on kiva, että nykyään voi juhlia omalla tyylillään, eikä kaikkien tarvitse aina mennä saman kaavan mukaan 🙂
Rippijuhlat ovat ehkä pönötysjuhlista pahimmat – näin toteutettuna hienot. On todella arvokasta että päivänsankaria kuunneltiin ja hänen ideoitaan toteutettiin. Hyvä te!