Italialainen linssikeitto
Tomaattinen linssikeitto on arkiruokasuosikkini. Se toimii tarvittaessa nopeasti syntyvänä arki-illan pelastajana, mutta viihtyy hellalla mukisematta pidempäänkin. Ja hyvin viihtyykin, sillä pidempi haudutus tietää syvempiä makuja. Seuraavana päivänä keitto on vielä parempaa.
Linssikeiton runkona on soffritto, tuo monen italialaisen ruoan makupohja. Soffritto on sipulin, porkkanan ja varsisellerin liki pyhä liitto, joka tekee keittoon – tai vaikka jauhelihakastikkeeseen – uskomattoman hyvän ja syvän maun. Lisään usein makupohjaan vielä valkosipulia, sillä minusta siitä tulee siten vieläkin parempaa, sanovat italialaiset mitä tahansa. Oliiviöljyssä kasvikset saavat hautua pienellä lämmöllä, kunnes ne ovat kypsiä. Soffrittoa voi myös pakastaa, joten kätevä emäntä (enkä nyt puhu todellakaan itsestäni) tekee sitä kerralla isomman annoksen.
Optimaalisin kasvisten suhde soffritossa on 1:1:2, kun kasvikset ovat aakkosjärjestyksissä: porkkana, selleri, sipuli, mutta melkein millä tahansa suhteella makupohjasta tulee erinomainen. Sellerin vihaajienkaan ei kannata jättää sitä kokonaan pois, sillä hautuessaan muiden kasvisten kanssa selleri pehmenee maultaan merkittävästi, ja se tuo ruokaan syvyyttä.
Linssikeitto on hyvää siltään, mutta täyteläisyyttä lisää lautaselle lusikoita nokare ricottajuustoa tai kotoisampaa raejuustoa. Tuoreen persiljan voi lisätä keittoon joko silputtuna keittämisen loppuvaiheessa tai puskana lautaselle, itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Resepti
Italialainen linssikeitto
4–6 annosta
2–3 varsisellerin vartta
2 keskikokoista sipulia
1 iso porkkana
1–2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
1 prk (400 g) tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja
8 dl vettä (tai kasvislientä)
1–2 dl punaviiniä (tai noin 2 rkl punaviinietikkaa)
2 dl punaisia linssejä
1–2 tl hunajaa
hieman mustapippuria myllystä
suolaa
lisäksi
(ricottaa tai raejuustoa)
tuoretta persiljaa
Hienonna varsiselleri aivan pieneksi silpuksi. Kuori sipulit, porkkana ja valkosipulinkynnet. Raasta tai hienonna ne. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota keskilämmöllä kasviksia muutama minuutti. Pienennä lämpöä ja anna hautua noin 15 minuuttia, pidempäänkin mikäli aikaa on.
Lisää kattilaan tomaattipyreä ja tomaattimurska tai säilötyt tomaatit sekä vesi. Lisää myös punaviini. Anna keiton kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia. Pidempi haudutus syventää keiton makuja. Lisää linssit ja keitä vielä noin 10–15 minuuttia eli kunnes linssit ovat kypsiä mutta eivät ole menneet vielä muhjuksi.
Mausta keitto hunajalla tai sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa halutessasi ricotan ja persiljan kanssa.
_____
Mahtavaa! Kiva kuulla, Sofia 🙂
Tykkään tästä linssikeitosta nimen omaan simppelien mausteiden vuoksi. Tämä on sellainen raaka-aineita kunnioittava keitto – niin kuin nyt italialainen keittiö ylipäätään.
Ei sillä, minäkin rakastan mausteisia intialaiskeittoja.
Onpa kiva ja vähän erilainen ohje! Käytän paljon linssejä ruoanlaitossa ja keitoissa olen tottunut tekemään niistä intialaismausteisen. Tämä italialainen versio tuo varmasti mukavasti veihtelua meidänkin kettiöön – kiitos siis ohjeesta, otan kokeiluun!
Oi Nanna <3 Kiitos!
Puska yrttejä pelastaa kuvan kuin kuvan. Toimii samalla tavalla kuin marjat.
Aika monella varsiselleri taitaa olla juuri tuollainen raaka-aine, vaatii vähän totuttelua. Oletko muuten kokeillut varsiselleriä pikkelöitynä? Se on ihanaa!
ja sitten vielä, että oot niin visualisti: en olisi ikinä tajunnu lyödä tuota lehtipersiljapuskaa lautaselle, mutta se tekee kuvasta niin herkun ja spessun! Eli jos erään blogissa on kohta kokonainen yrttipuska vähintään keittolautaskuvissa, ota kohteliaisuutena. Olen inspiroitunut!
Varsiselleri on yksi niistä kasviksista, joita on pitänyt opetella syömään. Nyt en pärjäisi ilman millään.
Muistisäännöt jäävät minunkin mieleen. Sama hätänumero+aakkosjärjestys-sääntö toimii myös esim. kurkkujen säilönnässä erinomaisesti.
Tätä pitääkin tehdä seuraavana kasvisruokapäivänä, vaikka jo ensi keskivikkona, kiitos ohjeesta. Ja hieno muistisääntö kasvisten suhteista, nuo jäävät minulla helposti mieleen ja auttavat soveltamaan tarvittaessa paljonkin.