Maalaissalaatti lehtikaalista
Lehtikaali tuntuu olevan tämän syksyn trendikasvis. Hyvä niin, sillä se on todellinen supervihannes, jonka ravintoarvoja ylistetään jokaisessa kaalista kirjoitetussa jutussa. En aio tehdä poikkeusta, vaikka emme syökään vihreää kultaa siihen pakkautuneiden ravintoaineiden vuoksi. Syömme lehtikaalia, koska se on aivan järjettömän hyvää ja raaka-aineena monipuolinen.
Mutta onhan se aika ihmeellistä, että lumen allakin pärjäävässä lehtikaalissa on noin kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin vitamiinipommina tunnetussa appelsiinissa, joskin vähemmän kuin tyrnissä tai paprikassa. Myös K-vitamiinipitoisuus on aivan huippuluokkaa. A-vitamiiinissa lehtikaali kamppailee porkkanan kanssa ykkössijasta kasvisten keskinäisessä kisassa. Monesta jutusta olen lukenut lehtikaalin päihittävän selvästi esimerkiksi maidon kalsiumin määrässä, mutta Finelin tietokanta on asiasta kyllä eri mieltä. Joidenkin tietojen mukaan lehtikaali kantaa ravintorikkaimman kasviksen kruunua, myös terveysvaikutteita herkulla tuntuu olevan tukuittain. Mutta edelleen, minusta lehtikaalissa hurmaavimpia ominaisuuksia ovat rakenne ja maku, terveys- ja vitamiinisisällöt ovat oivia bonuksia.
Useimmin olemme syöneet lehtikaalia tänä syksynä salaateissa, mutta myös sipseinä, wokeissa, pastoissa, munakkaissa ja paistoksissa se on mainio raaka-aine. Pidämme lehtikaalisalaatin rouskuvaisuudesta – siinä on sellaista syksyistä voimaa ja tuhtia rakennetta, josta tavallinen salaatti vain unelmoi.
****
Maalaissalaatti lehtikaalista
salaatti
lehtikaalia
oliiviöljyä (&sitruunamehua)
tomaattia
hyvää palvikinkkua
kananmunia keitettyinä tai uppomunina
krutonkeja eilisestä leivästä
parmesaania lastuina
kapriksia
oliiveja
(eilisiä perunoita)
kastike
1 kananmunankeltuainen
2 tl dijon-sinappia
1 1/2 dl rypsiöljyä
1 (pieni) valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria
tarvittaessa tilkka happoa (esim. omenaviinietikkaa)
(parmesaaniraastetta)
Tee ensin kastike, jotta se ehtii hetken tekeytyä. Aloita kastikkeen teko erottamalla kananmunasta keltuainen (säästä valkuainen, annan sinulle yhden valkuaisen vinkin huomenna). Sekoita keltuaisen joukkoon sinappi ja valuta öljyä hyvin pienissä erin samalla voimakkaasti vatkaten. Kun öljy emulgoituu munan kanssa, muodostuu paksu ja täyteläinen majoneesi. Mausta majoneesi suolalla, valkosipulisilpulla ja etikalla. Anna maustua hetki, maista ja säädä tarvittaessa makuja.
Huuhtele kaalin lehdet ja ravistele ne kuiviksi. Poista paksuimmat lehtiruodot ja revi tai leikkaa lehdet sopiviksi suupaloiksi. Sekoita kaalin joukkoon tilkka oliiviöljyä ja halutessasi myös sitruunamehua; ne pehmentävät hieman kaalin rakennetta.
Keitä kananmunat tai valmistele uppomunahommat (vinkkiä helppoon uppomunaan täällä). Tee krutongit. Leikkaa vähän kuivahtaneesta leivästä kuutioita ja paista niitä paistinpannulla pienessä määrässä öljyä välillä sekoitellen. Mausta ripauksella suolaa. Lisää salaattiin krutongit, kananmuna ja muut haluamasi herkut.
****
ps. Salaattikulho (tai uunivuoka) on merkiltään Gerberaja se on hankittu ihanasta Hella&Herkku -puodista Helsingistä (Museokatu 15). Astioita on ihanissa väreissä ja muodoissa – melko mahtava joululahjaidea, sanoisin.
Ullan esikasvattamat taimet olivat parhaita. Mikähän se lajike oli?
Kanatkin ymmärtää hyvän päälle!
Onko teillä joku tietty, hyvä lajike kasvanut erityisen hyvin?
Lehtikaali on ihanaa myös kanojen mielestä. Vein reikäiset lehdet niille ja voi sitä riemua.
Vielä olisi kaalta jäljellä. Pitäisi kokeilla tätä salaattia.
Kiitos, Chef! Yksinkertaiset tyypit tekevät vain yksinkertaisia asioita 😀
Meilläkään ei ole kasvanut lehtikaalia, mutta _todellakin_ aion kylvää sitä ensi kesänä! Ja sinun lehtikaalista keittoa odotan innolla, vinkki vastaanotettu 🙂
Tuo vuoka on meidän pienperheeseen täydellisen kokoinen kaunokainen. Ne just H&H:uun tulleet padat houkuttavat. Että ehkä ihan hyvä, että asun aika kaukana…
Sulla on kadehdittava tapa taikoa yksinkertaisista jutuista mahtavia kokonaisuuksia. Tää on siitä taas esimerkki 😀
Ihanan näköinen salaatti!
Pitää laittaa ensi vuonna lehtikaalia kasvamaan mun "kasvimaalle", jotta eden jonkinlainen omavaraisuus olisi taattu. Mun seuraavassa postauksessa on muuten keitto, jossa on käytetty lehtikaalia, vink vink :).
Ja tuo vuoka on niin kaunis, itse olen saman värisen, mutta pyöreän onnellinen omistaja.
Jes, mahtavaa! Kiitos, Merja!
Koetan tämän pohjalta ja palaan sulle, onko maku sama kuin tanskalaisravintolassa!
Totta! Öljy (ja sitruuna) tekee kaalista vähän niin kuin kypsää.
Olisipa kiva tietää, miten Tanskalaiset ovat haasteen selättäneet!
Tässä voisi olla avain siihen, miten lehtikaalista saa ikäänkuin kypsän makuista, vaikka sitä ei ole kypsennetty! Siis ihan kuin raakakypsennystä niin kuin sushikalalle. Söin viime viikolla Tanskassa salaatissa hirveän hyvää lehtikaalia ja jäin pohtimaan miten siitä oli saatu se liikaisen tuore maku (~kitkeryys) pois.
Gerberat on! Ja (itse ostetut) joululahjat on 🙂
Nuo gerberat on kyllä ihania! Toivottavasti pääsen vielä ennen joulua ostamaan itselle joululahjan 🙂
Minä en ole vielä smootien kanssa lehtikaalitasolla 😀 Mutta terveellinen smoothie siitä varmasti tulee!
Tänäänkin on vielä monta tuntia aikaa käydä vuokakaupassa. Minen enää ehtisi kyllä tälle päivälle.
Oi, kyllä! Joulupöytään vuoka olisi aivan erityisen passeli. Ihana lahjaidea!
Lehtikaali rules! Mä oon kanssa tehnyt tänä syksynä henkilökohtaisen lehtikaalin syönti ennätykseni, sitä saa nimittäin uppoamaan myös aamusmoothieen lehtitolkulla 🙂
Mun on ehkä myös mentävä ostamaan tuollainen vuoka, ihan vaan Merkkarin lanttulaatikkoidiksenkin takia!
Lehtikaali rokkaa, kyllä! Ja meilläkin ensisijaisesti makunsa ja rakenteensa ansiosta.
Tuosta vuoasta tuli mieleen, että sen voisi aivan hyvin nostaa vaikka joulupöytään täynnä lanttulaatikkoa. Oiva lahja sellaisenaan jos vaikka kokoonnutaan suvun kesken jonkun luo. Annoin joskus ystävälleni sydämen muotoisen piirakkavuuan lahjaksi, tätettynä lempparillaan porkkanapiirakalla. Oli kuulemma mieluinen juttu.