Mauritius – ruokamatkaajan aarreaitta
Kuvittele mielessäsi vehreä saari, pumpulinpehmeät hiekkarannat ja kirkas meri, joka hehkuu kaikissa turkoosin ja sinisen sävyissä. Sellainen paratiisisaari, jossa askel on kevyt ja syke leppoisa, koska kenelläkään ei ole mihinkään kiire, jossa ruoka on hyvää ja tunnelma sykähdyttävä. Tervetuloa Mauritiukselle!
Intian valtamerellä, noin 900 kilometriä Madagaskarilta itään sijaitseva saari on niin pieni, että ihmetyttää, kuinka vuosisatojen varrella merenkulkijat ovat saarelle sattuneet. Toisaalta saari on niin valloittava, etten ihmettele kerran sinne päässeiden palaavan tropiikkiin uudelleen. Mauritiukselle on tullut ja jäänyt asukkaita monenlaisista kulttuureista, mikä antaa saarelle ainutlaatuisen tunnelman. Erilaisia kulttuureja, uskontoja ja tapoja olla on aina elänyt saarella rinnakkain, joten joustavuutta ja lempeyttä, sellaista luontaista suvaitsevaisuutta, on paikallisilla ihailtavissa määrin. Joku kertoi mauritiuslaisten viettävän sopuisasti kaikkien uskontokuntien juhlapäiviä omasta uskonnosta riippumatta.
Mauritiuksen ruokakulttuuri
Samalla tavalla kuin koko saaren kulttuuriperimä on Mauritiuksen ruokakulttuuri viehättävä sekoitus vuosikymmenten ja -satojen aikana saarella viipyneiden maailmanmatkaajien repusta löytyneitä makuja.
Paikalliset kutsuvat omaa ruokaansa kreolilaiseksi ruoaksi, mikä usein tarkoitti kattausta kalaa ja mereneläviä erilaisilla raikkailla kastikkeilla kuten chilillä sävytetyllä tomaattikastikkeella. Lisäkkeenä oli monesti jotain yllättävän makuista pikkelöityä hedelmää tai kasvista sekä maukasta chutneya. Kreolilaisen ruoan alle mahtui myös intialaistyyppisiä ruokia kuten maukkaita curryja, friteerattuja nyyttejä. Myös saaren suosituimmassa katuruoassa, Dholl Purissa, on intialaista alkuperää: ohuen parathamaisen leivän sisään kääritään papu- ja kasvismuhennosta. Kiinalaisen ruoan makumaailmaa löytyi esimerkiksi Magic Bowl -ruoasta, joka oli kulhoon kasattua riisiä ja kastiketta. Kulho tuotiin pöytään ylösalaisin käännettynä, ja kun kulho nostettiin pois, oli ruoka valmis nautittavaksi. Alkuruokina tarjottiin usein friteerattuja kasviksia (Gajak) tai intialaistyyppisiä samosa-nyyttejä.
Vahvimmin ruokakulttuurissa näkyivätkin Intian vaikutteet. Jälkiruokalistalla puolestaan näkyi yksi siirtomaavallan aikakausi: ranskalainen Crème brûlée oli liki jokaisen ravintolan listalla. Myös afrikkalaisia makuja mauritiuslaisessa keittiössä sanotaan olevan, mutta taidan tuntea ne liian huonosti, jotta tunnistaisin maut kirjavasta paletista.
Hedelmiä saarella oli tarjolla paljon, kuten tropiikissa kuuluukin olla. Ananakset olivat pieniä ja makeita, kookokset tuoreita ja banaanit kypsiä. Juuri sellaisia kuin ne parhaimmillaan voivat olla. Hedelmäkojuja oli tiuhaan, ja paikallisetkin tekivät niistä selvästi hedelmäostoksensa – suurissakin marketeissa hedelmä- ja vihannesosastot olivat suhteettoman pieniä.
Marketeissa pysähdyin toistuvasti laajan säilykehyllyn ääreen. Erilaisia pikkelöityjä tuotteita (atchar) oli valtavasti. Kotiin toin pikkelöityä valkosipulia sekä vielä korkkaamatonta kookospikkelsiä. Tosin sana pikkelsi johtaa makuhermoja pahasti harhaan. Valkosipulisessa tuotteessa maistuvat vahvasti etikan ja sokerin sijaan chili ja sahrami. Sahramia olikin tämänkaltaisissa säilykkeissä käytetty usein.
Tuliaisiksi toimme myös paikallista, vaniljalla maustettua teetä – mikä onkin sokerin ja rommin lisäksi yksi saaren valttikortti – sekä rantaeväänä loistavasti toimineita kikhernejauhoista tehtyjä snackseja. Myös paahdettujen ja mausteista kikherneidenkaltaisia, rapeita ja mausteisia herneitä kaupoissa oli paljon tarjolla.
Mauritius oli ruokakohteena mielenkiintoinen aarreaitta. Se tarjosi jotain tuttua ja jotain uutta, paljon jännittäviä makuja ja yllättäviä yhdistelmiä. Trooppinen saari tarjosi myös paljon ideoita kotikeittiöön – ne ovat niitä parhaita kotiintuomisia.
