Mauritius – ruokamatkaajan aarreaitta
Kuvittele mielessäsi vehreä saari, pumpulinpehmeät hiekkarannat ja kirkas meri, joka hehkuu kaikissa turkoosin ja sinisen sävyissä. Sellainen paratiisisaari, jossa askel on kevyt ja syke leppoisa, koska kenelläkään ei ole mihinkään kiire, jossa ruoka on hyvää ja tunnelma sykähdyttävä. Tervetuloa Mauritiukselle!
Intian valtamerellä, noin 900 kilometriä Madagaskarilta itään sijaitseva saari on niin pieni, että ihmetyttää, kuinka vuosisatojen varrella merenkulkijat ovat saarelle sattuneet. Toisaalta saari on niin valloittava, etten ihmettele kerran sinne päässeiden palaavan tropiikkiin uudelleen. Mauritiukselle on tullut ja jäänyt asukkaita monenlaisista kulttuureista, mikä antaa saarelle ainutlaatuisen tunnelman. Erilaisia kulttuureja, uskontoja ja tapoja olla on aina elänyt saarella rinnakkain, joten joustavuutta ja lempeyttä, sellaista luontaista suvaitsevaisuutta, on paikallisilla ihailtavissa määrin. Joku kertoi mauritiuslaisten viettävän sopuisasti kaikkien uskontokuntien juhlapäiviä omasta uskonnosta riippumatta.
Mauritiuksen ruokakulttuuri
Samalla tavalla kuin koko saaren kulttuuriperimä on Mauritiuksen ruokakulttuuri viehättävä sekoitus vuosikymmenten ja -satojen aikana saarella viipyneiden maailmanmatkaajien repusta löytyneitä makuja.
Paikalliset kutsuvat omaa ruokaansa kreolilaiseksi ruoaksi, mikä usein tarkoitti kattausta kalaa ja mereneläviä erilaisilla raikkailla kastikkeilla kuten chilillä sävytetyllä tomaattikastikkeella. Lisäkkeenä oli monesti jotain yllättävän makuista pikkelöityä hedelmää tai kasvista sekä maukasta chutneya. Kreolilaisen ruoan alle mahtui myös intialaistyyppisiä ruokia kuten maukkaita curryja, friteerattuja nyyttejä. Myös saaren suosituimmassa katuruoassa, Dholl Purissa, on intialaista alkuperää: ohuen parathamaisen leivän sisään kääritään papu- ja kasvismuhennosta. Kiinalaisen ruoan makumaailmaa löytyi esimerkiksi Magic Bowl -ruoasta, joka oli kulhoon kasattua riisiä ja kastiketta. Kulho tuotiin pöytään ylösalaisin käännettynä, ja kun kulho nostettiin pois, oli ruoka valmis nautittavaksi. Alkuruokina tarjottiin usein friteerattuja kasviksia (Gajak) tai intialaistyyppisiä samosa-nyyttejä.
Vahvimmin ruokakulttuurissa näkyivätkin Intian vaikutteet. Jälkiruokalistalla puolestaan näkyi yksi siirtomaavallan aikakausi: ranskalainen Crème brûlée oli liki jokaisen ravintolan listalla. Myös afrikkalaisia makuja mauritiuslaisessa keittiössä sanotaan olevan, mutta taidan tuntea ne liian huonosti, jotta tunnistaisin maut kirjavasta paletista.
Hedelmiä saarella oli tarjolla paljon, kuten tropiikissa kuuluukin olla. Ananakset olivat pieniä ja makeita, kookokset tuoreita ja banaanit kypsiä. Juuri sellaisia kuin ne parhaimmillaan voivat olla. Hedelmäkojuja oli tiuhaan, ja paikallisetkin tekivät niistä selvästi hedelmäostoksensa – suurissakin marketeissa hedelmä- ja vihannesosastot olivat suhteettoman pieniä.
Marketeissa pysähdyin toistuvasti laajan säilykehyllyn ääreen. Erilaisia pikkelöityjä tuotteita (atchar) oli valtavasti. Kotiin toin pikkelöityä valkosipulia sekä vielä korkkaamatonta kookospikkelsiä. Tosin sana pikkelsi johtaa makuhermoja pahasti harhaan. Valkosipulisessa tuotteessa maistuvat vahvasti etikan ja sokerin sijaan chili ja sahrami. Sahramia olikin tämänkaltaisissa säilykkeissä käytetty usein.
Tuliaisiksi toimme myös paikallista, vaniljalla maustettua teetä – mikä onkin sokerin ja rommin lisäksi yksi saaren valttikortti – sekä rantaeväänä loistavasti toimineita kikhernejauhoista tehtyjä snackseja. Myös paahdettujen ja mausteista kikherneidenkaltaisia, rapeita ja mausteisia herneitä kaupoissa oli paljon tarjolla.
Mauritius oli ruokakohteena mielenkiintoinen aarreaitta. Se tarjosi jotain tuttua ja jotain uutta, paljon jännittäviä makuja ja yllättäviä yhdistelmiä. Trooppinen saari tarjosi myös paljon ideoita kotikeittiöön – ne ovat niitä parhaita kotiintuomisia.
Oma ananaspuu, ihanaa <3
Ananakset oli oikeasti pieniä, ehkä sellaisia miehen nyrkin kokoisia. Kuva hämää, kun ei ole mitään vertailukohtaa.
Kiva kuulla, Ariela!
Kiitos, Alisa!
Kutakuinkin noin, paratiisi se on.
Oli kyllä ihanaa! Valo ja hyvä ruoka, ei sitä ihan kamalasti muuta tartte.
Kiitos, Sirkku! Matkajuttujen kirjoittaminen on minusta aina just siksi vähän hankalaa, kun niistä helposti tulee joko liian lyhyitä tai puuduttavan pitkiä, mutta kiva kuulla, että tämä oli sopivan pituinen paratiisisatu 🙂
Goakin kuulostaa aivan ihanalta!
Chilinössö on hauska sana 🙂
AAH! Näyttää ja kuulostaa taivaalliselta. Ananas kiinnitti mun huomion. Sanoit että ne oli "pieniä", kuvassa näyttävät jättimäisiltä 😀 Ostettiin muuten tänään Minille Plantagenista oma ananaskasvi lastenhuoneeseen. Ananaksen voi kuulemme periaatteessa syödä, mutta ei taida näillä leveysasteilla tulla kovinkaan makeaa 😉
Tasapaino just hyvä!
Iiiiihana matkaraportti! Tuonne olis kyllä ihana päästä…
Mauritius on maanpäällinen paratiisi, ihanat kuvat!
Voi miten pääsi ihanalle virtuaalimatkalle <3 Nuo parathantapaiset kuulostaa ihanilta, äh ei pitäisi lukea mitään ruokaan liittyvää nälkäisenä 😀 Ja tuo valo ja meri ja palmut… Voi ihana matka ollut 🙂
Mauritius kuulostaa maanpäälliseltä paratiisilta. Nuo maisemat ja leppoisuus ja kasvikset ja hedelmät ja sahrami <3 Kiitos tästä postauksesta, oli just sopivan pituinen 🙂
Olisipa ihanaa päästä käymään Mauritiuksella! Mä palasin juuri Intiasta, Goalta. Sen portugalilaisvaikutteinen ruoka hurmasi meidät ihan täysin. Ruoka oli mausteista, muttei liian tulista, juuri sopivaa tälläiselle pohjoisen chilinössölle.
Sitä Mauritius kyllä oli 🙂
Ja Venezuela kuulostaa ehdottomasti käymisenarvoiselta paikalta.
Kuulostaa ihanan herkulliselta paikalta:)Paljon samanlaisia tuotteita (kookokset,ananakset,banaanit ja rommi tietysti!)mitä entisessä asuinmaassani Venezuelassa
Ihana saada terveisiä Karibialta!
Kurja tietysti kuulla, että pikaruokakulttuuri puskee siellä voimakkaasti läpi. Keskity poikkeuksiin (ja tuoreisiin hedelmiin).
Kiitos, Mallaspulla 🙂
Joskus loskan ja lumen keskellä trooppiset kuvat saattavat olla vähän ärsyttäviä. Tuoreista hedelmistä olen samaa mieltä.
Kuulostaapa kiehtovalta,! Itse olen parhaillaan Karibialla Puerto Ricon saarella ja täytyy valitettavasti että tähän asti ole saanut pettyä saaren ruokakulttuuriin – jenkkiläisyys puskee voimakkaasti läpi, kaikkialla on pikaruokaa ja alkuperäisistä raaka-aineista ollaan vieraannuttu. Poikkeuksiakin onneksi on.
Ei ollut yhtään ärsyttävän trooppisia kuvia 😉 Näytti rentouttavalta lomapaikalta, jossa stressiä ja kiirettä ei tunneta. Tuoreet ja kypsät hedelmät ovat tällaisissa reissukohteissa niitä parhaita asioita eikä niitä pysty liikaa syömään. Kiva juttu kaikkinensa!
Oi, kiitos, Merituuli!
Reissujutuissa tasapainon löytäminen on aina vähän haastavaa: mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa. Tasapaino oli ilmeisesti ok, kun käytit sanoja kevyt ja paljon samassa lauseessa 😀
Tosi viehättävän kevyesti kerrottu paljon asiaa. Kiitos piipahduksesta Mauritiuksella!