Meksikolainen ilta ja vehnätortillat
Liki parikymmentä vuotta sitten siskon kaverilta kulkeutui meille yksinkertainen ja silloin vielä varsin harvinainen resepti, joka kulki nimellä Tacot. Silloin ei kaupassa ollut vielä saatavilla siinä määrin tex-mex-tuotteita kuin nyt, joten kaikki tykötarpeet väsättiin ja maustettiin itse. Meidän termein taco-kuorien kaulitseminen oli minun ja lankomiehen hommia siskon hoidellessa tärkeämpiä tehtäviä kuten maustamista. Valmiit tacot olivat pitkällisen ja hauskan yhteisen kokkailun tulos – liekö tunnelma tehnyt osansa loistavista makumuistoista.
Sittemmin olen oppinut, että tacot ovat kovia ja rapeita vehnä- tai maissikuoria kun taas tortillat tai fajitakset ovat pehmeitä lettusia. Tätä terminologia-asiaa yritin selvitellä taas äskettäin itselleni The Mexican Cookbook -kirjasta ja jos oikein ymmärsin, ovat fajitakset täytettyjä tortilloja. Tortillat voi kääräistä myös wrapiksi, burritoksi tai enchiladaksi, myös quesadillas on tortillan jalostettu muoto. Ug.
Viime viikonloppuna, parin arkivapaapäivän voimaannuttamana päätimme pitkästä aikaa tehdä tortilloista lähtien kaiken itse. Hyvä kokkausmusiikki ja lasi ruuanlaittoviiniä loivat oikean fiiliksen. Meksikossakin on varmasti rento tunnelma – pitäisi päästä joskus se kokemaan.
****
Tortillat (16-20 kpl)
7 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
n. 3 dl vettä
Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti taikinaksi. Jos vettä hurahtaa liikaa, lisää jauhoja. Taikina saa olla napakkaa ja helposti käsiteltävää. Anna taikinapallon vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Leivo taikinasta kaksi pötköä ja leikkaa pötköt 8-10 osaan. Pyöritä palaset pulliksi, litistä sormin pyöreiksi letuiksi ja kaulitse ohuen ohueksi tortillaksi. Käytä reilusti jauhoja kaulitessa, ettei taikina tartu pöytään kiinni. Kuumenna paistinpannu kuivana. Älä siis lisää pannulle mitään. Paista tortilloja kuivalla pannulla hetki molemmin puolin. Pintaan saa tulla pieniä ruskeita pilkkuja. Paistuessa lettunen saattaa kohoilla kummallisesti, se ei haittaa mitään.
Laita paistetut tortillat lautaselle, kaksinkertaisen tuorekelmun ja leivinliinan alle. Näin ne pysyvät pehmeinä ja mehevinä.
****
Tortillat täytettiin tomaattisalsalla, guacamolella, pilkotuilla kasviksilla ja jauhelihalla. Lusikallinen kermaviiliä tai ranskankermaa yhdisti makuja ja maistui mahtavalta. Toki tortillan täytteeksi voi kääräistä mitä vain; eiköhän tortillan sisään ole vanhaan aikaan laitettu sitä mitä kaapista tai padan pohjalta on löytynyt. Sovelletaan siis vanhaan meksikolaiseen tapaan.
Totta tuokin! Jos jotain autenttisuutta hakee, niin siitä varmaan joutuu tinkimään valmistuotteita ostaessaan, mutta siinä toisaalta auttaa se, jos ei kovin hyvin tiedä mikä olisi autenttista:))
Vaikeaa läpysköiden tekeminen ei lainkaan ole ja maku on kyllä eri luokkaa! Mutta noloa ei valmistuotteiden ostaminen ole – niille on oma pieni paikkansa arjen huiskeessa.
Näitä pitää kyllä kokeilla, moni muukin on vakuutellut, ettei "läpysköjen" teko ole vaikeaa ja alkaa tuntua entistä nolommalta ostaa teollisia tuotteita, kun muussakin ruoassa olemme siirtyneet kauemmas valmistuotteista.
Hola ja kiitos! Itse tehdyt tortillat ovat kyllä kaiken vaivan arvoisia, vaikka santamariamaiseen pikaruokamenoon ei kaulin taivukaan. Naga on kyllä hurja tyyppi!
Hola! Radan takana lätyt paistettu ja intopiukassa nautittu. Paluuta santamariaan ei enää ole. Kiitos mainiosta ohjeesta!
P.S: Naga morich ryyditti täytettä ja nyt maitotuotteet ovat poikaa 🙂