Nopea arkiruoka: Pasta carbonara ruusukaalilla
Pasta se ei petä koskaan. Se toimii aina, maistuu kaikille ja on pöydässä nopeasti. Kovin montaa sääntöä ei ole, tärkeimmät taitavat mahtua yhteen virkkeeseen: Valitse mahdollisimman laadukas pasta, ja keitä se suolatussa vedessä al denteksi. Silloin olet jo pitkällä ja oikeastaan kaikki muu on hienosäätöä.
Pasta carbonara on Rooman alueelta kotoisin oleva klassikko, jolle on käynyt kuten rakastetuille asioille yleensä käy – feikkiversioita on maailmalla miljoonittain. Lohdullista on, että Roomassakin reseptejä on monta, muissa Italiassa kaupungeissa ja maakunnissa vielä enemmän. Ja reseptistä riippumatta carbonara on aina hyvää.
Perinteiseen carbonaraan ei tule kermaa (vaikka se sopiikin pastaan minusta erinomaisesti), vaan kastike muodostuu kananmunan, juuston ja keitinveden liitosta. Toki myös pekonilla tai pancetalla on osansa pasta maistuvuudessa. Kaikkein perinteisimmässä versiossa käytetään guancialea eli possun poskesta valmistettua savustamatonta suolalihaa, josta Suomessa voi vain haaveilla. Tosin kuulema Italiassakin kotikeittiöissä on hyvin usein käytössä pancetta tai pekoni. Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna teki aikoinaan syvääluotaavan selvityksen parhaan carbonaran sisällöstä. Tämä resepti on yhdistelmä Jonnan reseptiä ja italialaisen ystäväni reseptiä.
En malttanut olla hiukka tuunaamatta klassikkoa. Paahdoin rasiallisen ruusukaaleja ja heitin kourallisen rapeita nuppusia annosten päälle. Ruusukaali sopii ruokaan itse asiassa todella hyvin, sillä carbonarassa on juuri ne makuaineet, jotka saavat kaalinkin sykkimään: pekoni ja pecorino.
Resepti
Pasta carbonara ruusukaalilla
neljälle
pasta
400 g spagettia
150 g pekonia
50–100 g pecorinoa ja/tai parmesaania raastettuna
4 kananmunaa
1–2 keltuaista
ruusukaalit
400 g (rasiallinen) ruusukaaleja
1 rkl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
hieman suolaa
tarjoiluun
raastettua pecorinoa tai parmesaani
mustapippuria
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Poista ruusukaaleista kannat sekä tarvittaessa uloimmat lehdet. Puolita kaalit ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Huiski päälle öljyä, etikkaa sekä hieman suolaa. Paahda 10–15 minuuttia eli kunnes ruusukaalit ovat saaneet selvästi väriä mutta ovat vielä napakoita.
Paista pieneksi silputtu pekoni keskilämmöllä. Sekoita kulhossa kananmunat, keltuaiset sekä raastettu juusto.
Keitä tilavassa kattilassa pastan keitinvesi, lisää suolaa ja keitä pasta al denteksi. Ota hieman keitinvettä talteen ja kaada pasta vasta sitten lävikköön. Kaada pasta takaisin kattilaan ja kumoa heti perään pekoni rasvoineen, kananmuna-juustoseos. Sekoita voimakkaasti, lisää noin puoli desiä pastan keitinvettä ja sekoita vielä.
Ruusukaalit voit joko sekoittaa pastan joukkoon tai tarjoilla annosten päällä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele juustoraasteella.
_____
Lehtikaali kuulostaa ihanalta lisältä! Sienillä minäkin olen joskus carbonaraa jatkanut, toimii ihan loistavasti.
Minä olen myös tuunannut carbonaraa arkikäytössä sillä se ei sellaisenaan ole ravintosisällöltään terveellisin mahdollinen. Olen laittanut mukaan ainakin sieniä, persiljaa ja lehtikaalia.