Ohrarieska (vai mikä se nyt oli)

Alkusyksystä hämmästelin sanan rieska moninaista ilmentymismuotoa leipähyllyissä. Olen edelleen sitä mieltä, että rieska kyllä on hieman hapatettua vaaleaa ruislimpunmallista leipää, mutta liki viisitoista vuotta oululaisena on tuonut sanalle toki toisenkin leipämuotomerkityksen.

Kiuruvedellä pyörähtäessäni tuon aika usein paikallisia herkkuja kotiaisiksi (siis tuliaisiksi kotiin). Kaksi herkkua on ylitse muiden: KK-leipomon Lapinrieska ja Remeskylän rasvaton kinkku. KK-leipomon rieska toimi leivinuunin lämmityksen ohella kimmokkeena ohrarieskojen leipomiselle.

Helppoa ja hyvää. Nopeaakin, kunhan uuni on lämmitetty.

****

Rieska pohjoiseen tapaan (3-4 rieskaa)


1/2 litraa kylmää vettä
1/2 rkl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
n. 7 dl ohrajauhoja

Sekoita suolaa kylmään veteen. Lisää vehnäjauhot, sekoita voimakkaasti ja lisää ohrajauhoja vähitellen. Sekoita käsin vain sen verran, että taikina on tasaista. Koostumus saa olla jämäkkää mutta ei kovaa. Ota palanen taikinaa, painele se kämmenellä litteäksi. Reilu puoli senttiä lienee hyvä paksuus. Pistele haarukalla reikiä rieskaan ja paista kuumassa uunissa (250-275 astetta) noin viisi minuuttia. Paistoaika on sähköuunissa ehkä hieman vastalämmitettyä leivinuunia pidempi. Kuumalla arinalla rieska paistuu 3-5 minuutissa. Kääri rieskat vielä lämpiminä leivinliinaan. Pakasta jäähtyneenä, jos on mitä pakastaa.

****

Päättelin reseptin suhteet KK-leipomon Lapin rieskan ainesosaluettelosta ja rakenteesta. Aivan samaa, ihanaa pientä kirpeyttä (huono sana, en keksinyt parempaa) en omaan tekeleeseen saanut. KK:n leipurit olivat käyttäneet vehnäjauhojen sijaan hiivaleipäjauhoja, mutta niitä ei kuivakaapin kätköistä löytynyt. Liekö se maun salaisuus? Seuraavalla kerralla korvaan siis vehnäjauhot hiivaleipäjauhoilla ja laitan taikinaan ehkä hivenen soodaa.