Safkaa!

Tavallinen reissutyökeskiviikko kohosi eilen korkealle arjen yläpuolelle; minulla oli ilo piipahtaa Alexander ja Hanna Gullichsenin uunituoreen Safkaa -kirjan julkkareissa ravintola Raflassa. Olihan kivaa!

Tunnelma oli lämmin ja välitön, ravintolan täytti iloinen puheensorina ja ensimmäistä kertaa avattujen kirjojen hädin tuskin kuultava natinaääni (kehtasin haistaa kirjaa vasta matkalla takaisin työn ääreen, tiesittehän, että uusia kirjoja pitää aina haistaa). 

Kirjailijapariskunnasta välittyi suunnaton ilo ja valo. He säteilivät! Juuri tällaisia ihmisiä maailma kaipaa. Ihmisiä, joista välittyy välittäminen ja tekemisen ilo, elämä. Safkaa -kirja on tehty selvästi rakkautta ja aikaa säästämättä, vaikka esipuheessa kerrotaankin ruokien olevan stailaamattomia paloja perheen arjesta. Kaunista arkea, sanoisin. 

Odotin Safkalta paljon. Mutta kirja on vielä paljon enemmän. Se on täynnä ruokia, jotka sopivat arkeen ja juhlaan. Reseptit ovat selkeitä ja jokaisessa kodissa toteutettavia. Kirja on kirjoitettu hurmaavasti ja onnistumisiin kannustaen, vai mitä sanotte näistä ohjeista: ”Kaada suklaakastike jälkkärin päälle tarjoiluvaiheessa. Hyökkää kimppuun.” tai ”Jos kohokkaasta tulee susiruma, voit peitellä jäljet tomusokerin avulla.” Aamen. 

Eilisillan aikana sain kirjan täyteen hiirenkorvia. Ensimmäisenä testiin menee Kukkakaalisalaatti (s. 31), seuraavaksi Tiikerirapu-inkivääripasta (s.51) ja Ris au vin (s.110). Jälkiruokien otsikkosivulla olevan ihanan voisin pussata puhki. Aim in laaaav.