Kolme viikkoa pohjoisen kevättuulia ja räntäsadetta sekä aurinkoa ja pakkasöitä ovat jälleen tehneet hyvää jälkeä. Ulkona kuivaneet keväänmerkit, kuivalihat, ovat valmiita: päältä kevään ahavoittamat, sisältä suussa sulavan pehmeät.
Kevättä, ystävät, kevättä!
_____
Uskon! Ja se maku on hyvä!
Melkein pystyn tuntemaan maun!
Nam!
Kiva kuulla, Nelle!
Minä tosin just ajattelin, että toistan itseäni, kun joka vuosi tähän aikaan toitotan samaa asiaa 🙂
Me ollaan tehty kuivalihaa (tai puolikuivaa lihaa) ehkä viisi-kuusi vuotta. Meillä vuorokauden lämpötilavaihtelut on ollu riittävän suuria, vaikka joka vuosi se vähän jännittää, kun periaatteessa me ollaan perinteisen kuivalihan tekemiseen kai vähän liian etelässä 🙂 Hyvällä tuurilla hyvät säät on koko Suomessa, mutta tänä vuonna olis Helsingissä saattanu olla vähän turhan lämmin.
Nam 🙂
Oh, sä aina yllätät Hannele. 🙂 Mäkin oon haaveillu kuivalihan tekemistä. Ehkä jonain vuonna.
Kauniin värisiä ne on!
En hoksannut punnita lihoja kuivaneina. Palaan asiaan!
Wow! Kauniita! Paljonko painosta katosi kuivattaessa?