Meidän pihanperän raparperi on sekoittanut pahemman kerran vuodenajat. Kummallinen tyyppi. Tavallisesti raparperit pukkaavat pääsatonsa alkukesästä, mutta tämä kummajainen teki sen tänäkin vuonna vasta iltojen pimetessä. Ehkä se on ärsyyntynyt siirtelystä, jonka kohteeksi se on muutaman kerran joutunut. Löysin juurakon rakennusaikoihin keskeltä pusikkoa ja tyrkkäsin paikkaan aa. Se täytyi siirtää paikkaan bee, koska kohtaan aa tehtiin terassi. Ja koska paikkaan bee tuli polku ja paikkaan cee kasvihuone, on juurakko saanut lapiosta moneen otteeseen. Olisi pitänyt toteuttaa kasvien siirtelyyn turhautuneen tuttavamiehen aikomus istuttaa kaikki kasvit ensin muutamaksi vuodeksi kottikärryyn – niitä on sitten helppo siirrellä paikasta toiseen.
Koska satokausi kummajaisella on parhaimmillaan, täytyy kokin keksiä keitoksia. Alkukesästä, siis täyspäisten raparperien satoaikaan, saimme sisko-rakkaan tekemää herkullista raparperihyvettä. Tämä on makumuistiin perustuva plagiaatti:
****
Raparperihyve (neljälle)
1 litra raparperinvarsia palasina
½ dl sokeria
½ dl tummaa sokeria (muscovada)
4 dl (isoja) kaurahiutaleita
75-100 g voita
½ dl sokeria
½ dl tummaa sokeria (muscovada)
vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta
Kuori rapaperinvarret. Varsinkin näin syksyllä ne ovat usein paksukuorisia ja kuorimatta säikeisiä tai puisevia. Pilko kuoritut varret kulhoon ja lisää joukkoon sokerit, sekoita. Voit laittaa vain tavallista sokeriakin, jos kaapissasi ei tummaa sokeria ole. Kaada seos uunin kestävään vuokaan. Sulata voi toisessa kipossa, lisää sokeri(t) ja kaurahiutaleet. Sekoita tasaiseksi murumassaksi. Lusikoi raparperien päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.
****
Onkin muuten aika hauska ajatusleikki kuvitella, että satokaudet heittäsivät laajemminkin häränpyllyä. Omenat kypsyisivät keväällä ja mansikoilla herkuteltaisiin räntäsateessa.
No-jaa.
Vastaa